Traumat, raiskaus ja dissosiaatio

Otteita muistiosta nro 1/2014 ja jatkoa edelliseen artikkeliin. Olet malttamaton, mutta meidän pitää edetä rauhassa, vaikka oletkin suuremman järkytyksen yli jo päässyt. En usko, että järkytyt tulevista tapahtumista enää niin paljon kuin alussa, mutta kyllähän ne satuttavat. Tulet käymään näitä asioita läpi vielä monta kertaa ja hämmästelemään ihmisen pahuutta. Se onkin todella hämmentävää. Olet sen kokenut täysin ja tiedät mistä siinä puhutaan. Olet vihainen ja pettynyt ja ajoittain vieläkin epäluuloinen siitä, että tämä onkin vain pahaa unta. Se ei ole. Olet täysin hereillä etkä enää huumattuna. Olet saanut silmäsi auki ja herännyt todellisuuteen vuosia kestäneestä unesta. Heräämisesi auttaa sinua elämässäsi kaikin tavoin ja sinä pääset tästä yli. Olosi on jo nyt kevyempi kuin koskaan. Olet kevyt kuin höyhen. Salaisuuksien verho on poistunut ja asiat ovat nähneet päivänvalon. 

Olenko tärkeä sinulle? Se on perimmäinen kysymys. Miten voisin olla tärkeä sinulle?

Ilman minua sinua ei ole. Ilman minua olisit vain kuori ilman sielua. Ilman minua ajatuksesi olisivat pinnallisia ja merkityksettömiä. Ilman minua et osaisi arvostaa mitään tärkeää elämässäsi. Ilman minua et jaksaisi yrittää. Ilman minua et haluaisi elää. Kaikin puolin olen siis melko tärkeä, mutta mistä tyhjyys johtuu? Se johtuu säröstä. Rikotusta sydämestä. Se on särkynyt jo varhain kun sinut jätettiin heitteille ja hyljeksittiin.

Kelpasin vain toimittamaan seksuaalisia tai muita ihmisiä miellyttäviä suorituksia. Mitä minulle tapahtui? Mitä minun olisi pitänyt olla? Olen äärettömän surullinen siitä, etten tiedä mitä minä olisin voinut olla. Kamalinta on se etten tiedä mitä olisin voinut olla ehjänä. Se tuntuu hirvittävältä menetykseltä. Kaipuu ehjyyteen, sydämeen, joka ei ole palasina. Se ajatus tuottaa tuskaa. Kunpa saisin tietää miltä tuntuu olla terve ja luottaa muihin ihmisiin. Luottaa siihen etten ole yksin. Olen ollut niin kauan yksin etten oikein tiedä muuta tapaa elää. Sekin on rankkaa, että saakin ykskaks huomiota ja näkee, että minustahan välitetään ja että olenkin lopulta ollut vain väärässä paikassa. Ei sekään ole helppoa vain vaihtaa suuntaa ja uskoa ihmisiin, kun joka puolella on epäilys motiiveista.

Olen toivonut parempaa elämää. Olen uskaltanut olla surullinen menetyksestä vaikken ole tiennyt paremmasta.

Tavallaan olen tiennyt, että ehkä voisin ansaita jotakin muuta, mutten ole sitä jostakin syystä kyennyt saamaan. Tämä on ollut raskasta, mutta ehkä se on ollut oleellista, jotta olen jaksanut yrittää. Olen jollakin lailla tiennyt, että parempaa voi olla. On ”normaaliutta” ja hyvää oloa eikä vain kauheuksia ja ihmisarvon poljentaa. Halusin uskoa, että se olisi saatavilla myös minulle.

Olen useasti pettynyt ihmisiin ympärilläni. Olen pettynyt perheeseen.

Perhe ei ole ollut turva vaan jotakin, jota paetaan. Koti ei ole ollut turva vaan paikka, jossa olen turvaton, turvattomampi kuin missään muualla. Nyt nämä turvattomuudet nostavat päätään ja tunnen olevani turha ja turvaton, vailla kotia ja päämäärää. Se on tunne, jossa olemme totaalisen kadoksissa ja jossa kaikki menettää merkityksensä. On vaikeaa tuntea olonsa merkitykselliseksi. Merkittävän merkityksetön olen. Sitä tunnetta eivät ”no etpäs oo”-lausahdukset vähennä vaan päinvastoin. Ne eivät ota tunnetta vastaan, vaan tyrmäävät sen.

Autoit minua juuri kuuntelemalla ja ymmärtämällä. Hyväksyit sen, että tunnen oloni huonoksi. Otit sen vastaan etkä yrittänyt estää. Elit mukana ja se oli aitoa. Tunsit sen mistä puhuin ja mitä vastaan olet taistellut koko päivän.

Huomasitko mitä tapahtui? Sinä vapauduit siitä. Mielesi yritti keksiä kaikenlaisia tekosyitä sille, etten tuntisi niitä tunteita siksi, ettet tiennyt mitä sanoa. Aina ei ole sanoja. Harvoin tällaisiin asioihin ainakaan. Kiitos kun kuuntelit tuntojani. Lupaan, että se tunne tulee uudestaan ja toivon, että otat sen silloinkin vastaan siinä missä muutkin tunteet. Ne eivät ole pahoja vaan voivat antaa vastauksia ja osoittaa suunnan. Sinä olet suunnannäyttäjä.

Sinua sattuu taas rintaan. Se on suru kaikista menetetyistä asioista. Olet tosi surullinen lapsuudestasi ja nuoruudestasi. Ne menivät ohi muiden ihmisten pilatessa ne. Toiset ihmiset pilasivat sinulle tärkeät vuodet ja se on kamalan traagista. Toiset itsekkyydessään ja ajattelemattomuuksissaan jättivät sinut paitsi asioista, jotka olisivat olleet kasvullesi oleellisia. Läheisyys, huolenpito, huomioiminen, rakkaus. Et käytännössä katsoen saanut mitään ja olet pitkälti ollut tyhjän päällä.

Yksin selvisit koulukiusaamisesta ja hyväksikäytöstä. Et oikeastaan edes odota muuta tälläkään kertaa, kun syvimmilläsi uskot ettei ketään oikeasti kiinnosta etkä usko siihen mitä ihmiset sanovat tai tekevät, kun sanoja ja tekoja on aina käytetty tavalla tai toisella sinun huijaamiseesi.

Sinua on huijattu monelta suunnalta. Joku voisi sanoa sitä tyhmyydeksi, mutta minä sanon sitä luottamukseksi. Mitä on ilman luottamusta?

Muista, että olet pian kokonainen etkä enää vain osista muodostunut pirstaleinen kokonaisuus, En tiedä muuta tapaa elää kuin uskoa sitä mitä toiset sanovat ja tekevät. Miksi sanoa tai tehdä jotain, jos sitä ei tarkoita? Ei ole mitään järkiperäistä syytä siihen. Sinä olet ollut hyväuskoinen, asioista tietämätön ja joutunut maksamaan siitä kovan hinnan. Ihmiset ovat kerta toisensa jälkeen pettäneet luottamuksesi. Luulit, että toisilla on etuoikeus tehdä niin, kun sinä olet jollakin tapaa virheellinen, että ansaitset sen ja etteivät tietyt käytössäännöt koske silloin, kun sinusta on kyse. Olit monien sylkykuppi etkä tiennyt rajojasi, kun kukaan ei koskaan sellaisia sinulle opettanut.

Olet avoin asioista ja se on hyvä. Olemme salailleet tarpeeksi koko elämämme. Haluan kertoa millaista on ollut olla oman kehonsa vanki ja silti yrittää elää ja saavuttaa asioita hammasta purren. Olet ollut mahdottoman hakoteillä elämäsi kanssa ja nyt saat kaiken ulos. Tällä hetkellä rakastat elämää ja olen onnellinen sinusta. Kaipasin sinua kaikki nämä vuodet. Olen iloinen, että vaikka oletkin jäänyt niin paljosta paitsi, pystyt silti tarjoamaan ihmeellisen paljon.

Vaikka olet malttamaton, ei ole kiirettä

Olet ollut ääriäsi myöten täynnä kaikkea sontaa, jota muut ovat sinuun kaataneet. Meidän tehtävämme on päästä siitä eroon mahdollisimman nopeasti. Suurimmat ongelmasi ovat niitä, joita olemme jo läpikäyneet osittain. Sen jälkeen siirrymme pienempiin osioihin ja alamme jo olla tosi hyvällä mallilla voidaksemme nauttia elämästä. Sinulla ei ole kiire. Kaikki tapahtuu omalla vauhdillaan ja niin ettei siitä koidu sinulle ongelmia. Aluksi sinä et osannut, mutta yritit ja harjoittelit ja jaksoit, vaikka käytännön perusasiatkin tuntuivat hankalilta. Sinua väsytti, oli myöhä tai aikainen herätys, käsi väsyi ja vaikka mitä, mutta olit sinnikäs, jaksoit ja halusit jatkaa. Halusit oppia tuntemaan minut ja olit kohtelias. Kiitos siitä. Et ole täydellinen, kuten ei kukaan, mutta sydämesi on puhdas ja hyvä. Siitä olen iloinen.

Et enää aliarvioi itseäsi ja huomaan, että se on sinulle tärkeää. Olet saanut osaksesi liikaa aliarvioivaa ja alistavaa tekstiä ja sen on loputtava. Tästä lähtien me puhumme kauniisti toisistamme. Minä autan sinua ja sinä minua. Me onnistumme kyllä. Olen huomannut, kuinka olet yrittänyt puhua itsellesi kauniimmin, mutta sinulla on suuret vaatimukset sille, miltä sinun pitäisi näyttää. Voit auttaa itseäsi ajattelemalla hyviä puolia itsessäsi ja olemaan keskittymättä niihin, joihin et ole tyytyväinen. Siitä se alkaa. Näe kauniit piirteesi ja kysy toisten näkemyksiä sinusta. Se on hyvä alku.

Ihmisten on vaikeaa käsittää asiaasi ehkä siitä syystä, että tällainen on niin helposti väärissä käsissä jos on väärien ihmisten kanssa tekemisissä – kuin arpapelissä, jossa on rajut voitot. Tällainen voi sattua kenelle vain, jos on tekemisissä sairaan ihmisen kanssa. On pelottavaa mitä pinnan alla voikaan piillä ilman, että kukaan tietää mitään ja tämän ihmiset lahjakkaasti kieltäytyvät näkemästä. On parempi olla uskomatta, jolloin asioista ei tule totta, silloin sitä ei ole eikä niin voi käydä. Koska jos niin kävisi, niin mitä hänen omassa maailmassaan tapahtuisi? Kaatuisiko maailma? Olisiko hän loppuelämänsä viallinen, rikki? Ehkä siksi on parempi jättää uskomatta.

En usko, että kukaan tarkoituksella jättäisi tällaisia asioita kertomatta. Pelätään, ettei kukaan usko kuitenkaan eikä siksi uskalleta ottaa sitä riskiä, että turvallinen helvetti horjuisi, vaikka taivaskin olisi saatavilla, ihan jopa käden ulottuvilla. Epävarma vastaan turvallinen. Kumman itse valitsisit? Helppo kysymys. Olet oppinut valitsemaan epävarman, koska olet uskonut, että se voi tuoda mukanaan muutoksen. Ja onhan se tuonut. Joka ikisellä kerralla. Muutos yleensä parempaan, kasvuun ja kehitykseen.

Olet lähtenyt aina, kun olo on käynyt epämukavaksi syystä tai toisesta, on ollut kyseessä sitten työ tai mikä tahansa. Olet aina ensin odottanut rajan ylittyvän ja sitten hävinnyt uusille poluille. Se on ollut hyvä. Etkä olisi voinutkaan elää muulla tavalla. Et olisi osannut. Olet samalla ollut juureton ja kärsinytkin siitä, mutta samalla olet iloinnut epävarman tien valitsemisesta, vaikka olet mielestäsi suuri pelkuri. Kaiken tiedon valossa voin todeta, että olet varmaan yksi rohkeimmista ihmisistä, ketä olen koskaan tavannut. Et itse sitä tiedä, kun olet elänyt pelon sokaisemana, mutta olet aina nielaissut sen ja jatkanut matkaa. Olet kasvanut ja saavuttanut paljon hienoja asioita, sellaisia, joita ei mitata rahassa milloinkaan. Saavutit sen, mistä haaveilit pari vuotta sitten ja nyt olet menossa kohti uusia haaveita. Autan sinua. Olemme samalla puolella ja me olemme yhtä <3

Olet mennyt virran mukana ja napannut kiinni matkalla vastaantuleviin olkiin, risuihin ja käpyihin. Olet matkalla ja matkan varrella tulee vielä paljon opittavaa ja uusia asioita. Toivottavasti kaikki menee parhain päin ilman isompia ongelmia, mutta myrskyjä mitä todennäköisemmin on luvassa, isoja tai pieniä, kukaan ei tiedä. Pelossa on kuitenkin huono elää ja siitä on päästävä pois. Se syö sisältä päin ja muuttuu vihaksi ja sitten ihminen alkaa käyttäytymään huonosti.

Kun pelko ohjaa toimintaa ei lopputulos voi olla hyvä. Emme monesti edes tunnista niitä syitä, jotka tekojamme ohjaavat. Moni tässä maailmassa ruokkii pelkoa ja puhuu sen äänellä.

Seuraa Sielukirjoittamisen joulukalenteria täällä >

 


Tyrmäystipoista vaarallisimpia: "Eivät usein itsekään tiedä, mitä aineet aiheuttavat", Savon Sanomat

"– Osa niistä on sellaisia, että niitä käyttämällä on hengenlähtö lähellä. Rikolliset eivät usein itsekään tiedä, mitä aineet aiheuttavat, Forsberg sanoo. Tuorein poliisin tietoon tullut tyrmäystippatapaus on Lahdesta. Siellä neljä nuorta naista joutui lauantain vastaisena yönä joksikin aikaa sairaalaan keskikaupungilla sijaitsevista ravintoloista. Omaa juomalasia on syytä pitää tarkoin silmällä, painottaa Forsberg. Monet lääkeaineet ovat kitkerän makuisia, mutta pientä määrää ei silti välttämättä huomaa maistamalla."

 

 

Pin It

Muita artikkeleita