Sielukirjoittamisen muistio 1/2014 sai tuoreet kirjoituksensa lukuisten yksittäisten irtopaperikirjoitusten jälkeen. Enpä tiennyt vielä silloin, että edessä olisi vuosien henkinen puhdistuskuuri tyrmäystipparaiskauksista, lapsuuden ja nuoruuden hyväksikäytöstä, perheväkivallasta ja alkoholismista. Tuon tämän vuoden joulukalenterissani katsauksen vuodesta 2014 kirjoittamaani 27 muistioon, joista löytyy monenlaista, mutta alussa erityisesti ja pääosin traumaattista sekä dissosiaation sisältämää historian kuonaa. Joukkoon mahtuu onneksi paljon myös voimauttavaa materiaalia. Eihän tätä varmaan muuten olisi jaksanutkaan.
Mainitsemisen arvoista on, että Sielukirjoittamiseni käynnistyi alun alkaen varsin tyytyväisessä elämänvaiheessa, vaikka toki ymmärsin, ettei lapsuuteni ollut helppo. Olen aina muistanut, että suvussamme oli pedofiili ja että lapsuudessani oli ollut paljon muutakin julmuutta. En vain muistanut oikeastaan mitään tarkempia tapahtumia. Luulin, etteivät ne muistot minua välttämättä niin painaneetkaan. Asiat nyt vaan olivat niin. Tosiasiassa en ymmärtänyt traumojeni laajuutta, ajoittain ihmettelin vain muistamattomuuttani ja kuinka menneisyydessäni tuntui olevan outoja aukkoja. Nämä aukot alkoivat Sielukirjoittamisen myötä onneksi avautumaan ja elämäni palapeli löytämään saman lattiapinta-alan kokoamistaan varten.
Tiesin kuitenkin jo tuolloin, että voisin olla onnellisempi. Elin silloin (ja olin oikeastaan aina elänyt) raastavissa ihmissuhteissa enkä tuntenut sisäistä rauhaa, vahvuutta olemuksessani. En itse asiassa edes tiennyt mitä se voisi tarkoittaa. Tunsin rauhaa rakastuneena tai kun minua rakastettiin, mutta silloinkin jatkuvaa sisäistä epävarmuutta rakkauden säilymisestä. Tunsin usein olevani äärimmäisen hylätty ja arvoton ihmissuhteissani. Minut petettiin tai jätettiin ja tunsin usein olevani tunnepuolella hylätty enkä toisaalta uskaltanut olla haavoittuvainenkaan vaan vedin päälleni maskin. Usein vihaisen ja kontrolloivan.
Ennen Sielukirjoittamisen aloittamista olin vuosia jauhanut samoja asioita vertaistukiryhmissä, mutta tunsin, etten silti oikein päässyt eteenpäin. Tunsin turhautuneisuutta etenemättömyydestä ja monesti heitinkin ilmaan toiveen, että kunpa muistaisin historiaani, jotta voisin parantua. Näin lopulta onneksi tapahtuikin. Sain vertaistukiryhmistä vinkkiä sisäisestä lapsesta, mutta en onnistunut löytämään tietoja siitä, kuinka tähän lapseen ihan konkreettisesti oltaisiin yhteydessä. Etsin ohjeita ja aloin soveltamaan. Onnistuin näin omin avuin pääsemään eteenpäin, jolloin ympäristössäni kiinnostuttiin siitä, että mitä oikein touhusin. Nopeasti minua pyydettiinkin jo toteuttamaan ensimmäinen kurssi aiheesta. Näin sai alkunsa Sielukirjoittaminen vuonna 2014.
Metodi on tarkoitettu avuksi erityisesti traumojen ja tunnetukkeutumien avaamiseen ja se on onnekseni näyttänyt toimivan monipuolisesti myös esimerkiksi lukkiutuneen luovuuden avaamisessa. Pohjalla ei aina siis tarvitse olla suuria traumoja ja tunnetukkeumia, vaikka kukapa niitä ilman olisi selvinnyt tässä maailman ajassa. Ja jotkut vain ehkä näkevät tarpeen itsensä avaamiseen ja puhdistamiseen selkeämmin kuin toiset. Uskon silti, että ihan jokaisella meistä on jonkinlaisia keskeneräisiä tunnekokemuksia historiassaan. Ja jokainen metodi voi avata niitä eri tavoin. Siksi olen itsekin pyrkinyt kokeilemaan muun muassa erilaisia kehohoitoja, jotta pääsisin kohti henkistä ja fyysistä vapautta, kaltoinkohteluiden massiivisia haavojani parantaen.
Menneisyyden paljastuminen, otteita muistiosta 1/2014
Ensimmäinen muistioni alkoi siis sisäisen lapsen keskusteluilla, jotka pian johtivat muistoihin lapsuuden ikävistä kokemuksista, tilanteista ja ihmisistä. Muistin, kuinka kuopuksena sain muidenkin kaltoinkohdeltujen lasten pahan olon päälleni ja tuta kattavan, sukupolvia ylittäneen seksuaalisen häiriintyneisyyden. Ensimmäinen muistioni, vaikka käsitteleekin kaikkia edellä mainittuja, on kuitenkin ehdottomasti eniten yhtä tiettyä aihetta: tyrmäystipoilla tehtyjä raiskauksia, joissa olin vuosikausien uhri ikävuosinani 14-19. Nämä tyrmäystippakokemukset nousivat ensimmäisen traumamuistioni kärkiaiheeksi ja niiden purkaminen alkoi heti ensimmäisen muistion myötä.
Pojat sekoittivat viimeisellä kerrallaan vuonna 1999 sinulle sellaisen tippa-annoksen, että kuolema oli lähellä. On suoranainen ihme, että olet hengissä. Pojat olivat vakuuttuneet, ettet ikinä kykenisi puhumaan tai muistamaan, mitä he sinulle tekivät. Sinä kuitenkin puhut nyt ja puhut myös niiden puolesta, joilla ei vielä ole puhekykyä.
Sinä olit uhri, joka joutui kantamaan tekijöiden pahan olon kehossaan aina tähän päivään asti. Olet kantanut heidän syyllisyyttään itsessäsi koko tämän ajan. Et missään nimessä ansainnut sellaista. Sinä olit helppo uhri, kun et huumattuna voinut sanoa tai tehdä mitään. Sinut huumanneet miehet ajattelivat, että tyrmäystipat ovat vastaus kaikkeen ja että niiden avulla he voivat hallita koko maailmaa. Siinä hetkessä he hallitsivat kehoasi, mutteivät lähellekään koko maailmaa. Sinun kehosi oli heille väline tuntea ylemmyyttä ilman vastuuta toisesta ihmisestä. He käyttivät kehoasi toimintaan, joka on väärin ja kaikkien ihmisoikeuksien vastaista. Olit 14-vuotias, kun he aloittivat. 19 kun lopettivat.
Olet saanut menneisyydessäsi maistaa todellisten nynnyjen valtakuntaa, jossa nainen huumataan tämä saadakseen ja siksi, että voi toteuttaa mielisairaita fantasioita. Ja he luulivat hallitsevansa maailmaa.
Tämä on myös aihe, josta olen henkilökohtaisesti erittäin huolissani tässä maailmanmenossa, ja siitä, kuinka silmätipat tyrmäystippoina ovat olleet tietoisuudessa vuosikymmenten ajan, mutta silti ne ovat saatavilla. Koko tyrmäystippa-asia on monin tavoin haastava sekä viranomaisille että uhreille, koska:
a) tipat vaikuttavat muistiin
b) pohjalle syntyy häpeä ja syyllisyys estämään asian kanssa etenemistä sekä
c) traumatisoivana kokemuksena raiskaus voi painua dissosiaation suojaan mielen uumeniin jopa vuosikausiksi.
Tästä brutaalista aiheesta huolimatta Sielukirjoittamiseni alkuvaihe oli silti jollakin tasolla jopa euforinen uudenlaisen yhteyden muodostumisesta ja tämä auttoi suunnattomasti traumatiedon tietoisuuteen purkamisessa ja läsnäolossa pysymisessä – samalla kun hiljalleen integroin dissosiaatio-osiani. Opin kuin sisäisen ohjaajan vahtimana olemaan vaikeina hetkinä kaksoistietoisuudessa, jolloin traumaan mennään vierailulle, mutta samalla tiedostetaan nykyhetki – eikä tämä tosiaan ole helppoa. Dissosiaatiosta ja kaksoistietoisuudesta en tiennyt tässä vaiheessa oikeastaan vielä mitään, opettelin vain sietämään erilaisia, sietämättömiltäkin tuntuvia tunnetiloja ja näissä kynä sekä sen tuottama lohduttava teksti auttoivat minua juurtumaan hetki hetkeltä tiukemmin maahan, kestäen kovenevat menneisyyden huudot. Hullulta tuntui erityisesti se, että mitä enemmän menneisyyden huudot kuuluivat ja tuntuivat, sitä vahvemmaksi itseni tällä puhdistuskuurilla samalla kuitenkin tunsin, vaikka jalat ajoittain löivät loukkua.
Valikoin tähän artikkeliini ensimmäisen muistion uumenista myös oheiset tekstit:
Sieluni ei koe rauhaa ja se on kovin yksinäinen. Miten paljon yksinäisiä sieluja onkaan maailmassa ja se on surullista. Oma sieluni on pelokas, surullinen – eikä saa unta. Olen niin kyllästynyt turhuuden tunteeseen ja ehkä jopa peitellytkin sen olemassaoloa, mutta siellä se on, pohjalla. Turhuus. Minä olen turha. Tiedän, että tuon monille iloa, mutta turhuuden tunne on niin syvällä ettei sitä meinaa saada pois. Olen ajoittain tuntenut oloni tärkeäksi, mutta se tunne lähtee aina pois. Miten pääsemme turhuuden tunteesta eroon?
Haluan sanoa, että sinusta tuntuu nyt arvottomalta etkä tunne juuri mitään paitsi pelkoa, joka tuntuu peittävän alleen kaiken muun. Se ei ole hyvä juttu. Pelko on kamala kaveri ja se on kaikkialla ja kaikessa. Ei voi muuta, kuin käydä se läpi. Se on omaa pelkoasi vanhoilta ajoilta. Silloinkin se oli valtavaa eikä sen määrää moni edes pysty ymmärtämään. Se tunne, kun on toimintakyvytön ja hullujen armoilla tietäen, että mitä tahansa voi tapahtua.
Tiedän, että moni voi huonosti. Toivon, että poliisi alkaa tutkimaan heinolalaisten tyttöjen/naisten kuolema- ja esimerkiksi itsemurhatilastoja sekä muita mahdollisia psyykkisiä oireilu- tai jopa katoamis- sekä kuolintapauksia. Kuinka paljon siellä ja muualla voikaan olla esimerkiksi psykiatriseen hoitoon hakeutuneita tai henkisesti huonosti voivia naisia, jotka ovat joutuneet kokemaan saman kuin sinä? Olithan itsekin syvästi masentunut yläkouluikäisenä ja sukelsit masennukseesi vielä uudestaan alle parikymppisenä. Juuri niinä vuosina, kun tyrmäystipparaiskaukset kohdallasi olivat meneillään kahden täysikäisen lähipiirin kaveruksen toimesta. Usein mediassakin varoitellaan tyrmäystipoista baareissa, mutta entäpä, jos oletkin täysin väärässä seurassa ja kaveripiiriisi kuuluu tällaisia tyyppejä, jotka käyttävät tippoja sinuun huumaamistarkoituksessa – tai jopa kehosi myymiseen ilman, että tiedät asiasta?
Voit silloin todella huonosti ja juuri näistä syistä olit äärettömän masentunut. Oli sinulla silloin muitakin ongelmia, mutta nämä aiheuttivat sellaisia selittämättömiä mielen kauheuksia ja merkityksettömyyden kokemuksia, joista kukaan ei käytännössä katsoen voi selvitä. Sinä kuitenkin selvisit.Jokaisella kuuluu olla itsemääräämisoikeus siitä, mitä kehollaan tekee ilman, että se otetaan väkisin. He sanoivat ja tekivät sinulle asioita, jotka olivat hirvittäviä etkä todellakaan ansainnut sellaista. Piilossa ja raukkamaisesti he tekivät sinulle monenlaista väkivaltaa. Oikeat miehet halveksivat tällaista vallankäyttöä ja toivon, että olet vastedes tekemisissä vain oikeiden miesten kanssa.
Olen pahoillani puolestasi raiskauksen uhri, sinä, joka et ole saanut tukea tai turvaa oikeusjärjestelmästä tai et tullut kuulluksi asiassasi. Ymmärrän asiaasi valitettavan omakohtaisesti ja jaan surusi kanssasi.
Tiedän miltä tuntuu joutua seksuaalisesti nöyryytetyksi, tuntea loputonta yksinäisyyttä, arvottomuutta ja merkityksettömyyttä ennen kuin kokemukset muuttuvat voimavaroiksi. Otan osaa raa'an pahoinpitelysi takia ja voit olla varma, että itken vierelläsi kaikkea kokemaasi. Olen kovin pahoillani, että olet joutunut kokemaan mitään tällaista elämäsi aikana. Haluan, että tiedät, että et siltikään, kaikista tunteistasi huolimatta, ole yksin, arvoton tai elämääsi menettänyt.
Poliisia ei valitettavasti kiinnostanut selvitellä tätä minun tapaustani. Oli kuulemma jo vanhentunut rikos, vaikka olin tekojen alkamishetkellä 14-vuotias ja tekijät täysikäisiä. Mikä se semmoinen vanhenemisraja on? Kuulostaa tekijöiden suojelulta tapauksissa, joissa suuressa osassa kaltoinkohteluita kokeneen mieli voi olla niin turta, että se on piilottanut kokemuksensa vuosikymmeniksi. Rikollinen pääsee pälkähästä ja uhri nuolee haavojaan – tai arpiaan kuten omassa tapauksessani. Oikeusvaltion tulisi puolustaa heikompia ja rankaista rikollisia vastuuttamalla. Siitä syntyy turva oikeudenmukaisuuteen. Tietojeni mukaan tekijät ovat raiskanneet samoin menetelmin myös muita naisia ja tyttöjä eritoten Heinolassa vuodesta 1994 alkaen.
On hyvin tiedossa, että traumaattiset hyväksikäyttömuistot voivat painua dissosiaation suojiin ja nousta tietoisuuteen, kun elämäntilanne on tarpeeksi rauhallinen ja turvallinen. Muistot usein kyseenalaistetaan vedoten valemuistoihin, joita terapeutit ovat voineet ”nostaa asiakkaissaan esiin”. Sielukirjoittaminen on ihmisestä itsestä lähtevää puhdistustyötä ja erilaisten keskeneräiseksi jääneiden tunnekokemusten purkamista. Uskon, että jokainen tunnistaa ja tietää kyllä oman totuutensa, uskoo siihen muut tai eivät. Ja loppujen lopuksi sillä, uskooko muut vai eivät ei ole merkitystä, vaan sisäisen totuuden esiintulolla. Totuuden esiintullessa oikeuden hakeminen voi silti tuntua tärkeältä. Tärkeintä on itse tiedostaa totuus, jolloin henkinen vapautuminen voi alkaa – saapa prosessiin sitten oikeudellista tukea tai ei. Raiskaustapauksissa valitettavan harvoin tuntuu näin olevan.
Jatko-osa julkaistaan 2.12.2019 Sielukirjoittamisen Rankka Joulukalenteri -sivulla täällä >
Uutissuositus
Tyrmäystippaepäilyjä tulee poliisille harvoin ja niitä on vaikeaa todistaa, YLE Uutiset
"Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) oikeuslääkäri Katarina Lindroosin mukaan tyrmäystipat voivat olla esimerkiksi keskushermostoa lamaavia aineita, kuten bentsodiatsepiineja, joilla pyritään saamaan henkilö täysin puolustuskyvyttömäksi. Ne voivat olla myös silmätippoja, joilla tavoitellaan yleensä tajunnan osittaista tai kokoaikaista menetystä. Laseihin tyrmäystipat päätyvät yleensä juurikin tippoina tai nopeasti liukenevina tabletteina."
Kurssisuositus
"SIELUKIRJOITTAMINEN® on kehitetty avaamaan alitajuntaa, joka voi monella tapaa tuottaa haasteita nykypäivään. Alitajuntamme sisältää kaiken tiedon – elämämme alusta alkaen."
SIELUKIRJOITTAMINEN®, www.sielukirjoittaminen.fi
Kirjasuositus
"Kun sinuun on sattunut, ota aikaa itsellesi. Ympäröi itsesi rakkailla ihmisillä ja anna myös heidän oppia virheistäsi. Paranet rakkauden voimasta."
Paljon kaikesta - Läsnäolon voima, Veera Jahn
