Sielukirjoittamisen muistio 4/2014. Artikkelissa mahdollisesti mainitut nimet on muutettu. Haluaisin puhua sinulle asiasta, joka liittyy kouluun. Ala-asteella sinua haukuttiin lihavaksi siksi, että olit pyöreämpi kuin muut luokan tytöt. Et ollut lihava vaan ihan normaali. Moni muu tyttö oli langanlaiha ja itse olit normaalipainoinen, et edes "keskiviivan yläpuolella". Sanoit kerran niin, kun sinua kiusattiin: ”Olen kuule ihan normaalipainoinen terkkarin mukaan, itse taidat olla alaviivalla”, sanoit Miinalle. Se vastasi: ”Niin varmaan” ja tuhahti naurahtaen. ”No mee vaikka itse kysymään jos et usko”, vastasit tomerasti. ”No niin kiinnostunut mä en oo sun läskeistäs kuitenkaan”, Miina vastasi silmiään pyöritellen. ”No mitäs sitten kyselet siinä? Mee syömään tai jotain, että kasvat normaaliksi kuten minä”, vastasit samalla jo ajautuen mukaan väittelyyn. ”Maija kuule, sä et oo normaalia nähnytkään!”, ”Miina, enemmän kuin sinä, ihan jo terkkarinkin mukaan”, ”Maija, haista paska”, ”Siinähän sä ootkin”, sanoit ja sait tällä erää viimeisen sanan Miinan lähtiessä pois sanomatta enää sanaakaan.
Olet muistanut olleesi alistettu ala-asteella, mutta usein olit myös kova kuin kivi ja se ärsytti monia. Sinut on yritetty alistaa koko elämäsi eri tavoin, muttet ole juuri suostunut alistettavaksi. Olet pitänyt puolesi ja Miina sai useinkin maistaa omaa lääkettään. Miina oli pääosin se, joka aloitti riidat ja sinä puolustauduit parhaasi mukaan. Se jaksoi aina yrittää sinun kiusaamistasi. Harvoin se päällisin puolin onnistui, joskus kyllä, jolloin aloit itkeä kunnes sait voimasi takaisin ja päästit ilkeytesi irti.
Miina kerjäsi sitä jatkuvasti eikä antanut sinun olla rauhassa. Sillä mahtoi olla ongelmia, jotka se halusi purkaa sinuun. Se haukkui sinua vaikka millä haukkumasanoilla ja oli oppinut ne isoveljeltään. Mitähän Miinan pikkusiskot joutuivat kestämään? Sinä ainakin sait epäreilun osasi todellakin. Miina usein tuli luoksesi vain saadakseen haukkua sinua. Se sanoi: ”Maija, tuus tänne, mulla on asiaa”. Menit ja kysyit mitä asiaa Miinalla mahtoi olla. ”Ei mulla mitään asiaa ollut. Kattoin vain, että ootko niin tyhmä, että tulisit ja olithan sä. Tyhmää oli ees testata sellaista.” Jäit hämmästelemään ja mietit miten kostaa. Yritit samaa, mutta Miina ei tullut. Sinua ärsytti. Miina sai tempuillaan veresi kiehumaan ja se oli inhottavaa seurata vierestä. Jos sinulla olisi ollut joku aikuinen, joka olisi oikeasti kuunnellut sinua, se olisi sanonut, että ”Älä edes puhu sille, äläkä näytä tunteitasi ja kerro heti aikuiselle, jos se vielä yrittää ärsyttää”.
Miina tuntui elävän sinun ärsyttämisestäsi. Se itse asiassa jopa sanoi niin. Vastasit, että: ”Onpa kiva elämä sulla. Onneksi olkoon.” Miina vastasi kiitoksin. ”Säälittävää Miina, sä oot säälittävä.” Miina oli hiljaa ja lähti pois. Se ei osannut silloin sanoa siihen mitään. Osuit naulan kantaan. Miina halusi ärsyttää sinua, koska se itse oli onneton eikä tiennyt parempaa tapaa purkaa kiukkuaan.
Miina oli pienenä onneton, kun sen vanhemmat joivat ja löivät toisiaan. Se kertoi näin sinulle myöhemmin, kun olitte hieman ystävystyneet.
Se pyysi sinulta anteeksi ja sanoi olevansa pahoillaan menneistä. Selvisi siis, että Miinan kiusaamisen syyt olivat syvällä. Mutta samalla Miina sanoi myös saaneensa vertaisensa vastustajan. Miina sanoi sinun pistäneen sille luun kurkkuun monta kertaa ja kampoihin aina ja sekös sitä ärsytti hirveästi. Se sanoi yrittäneensä lyödä sinut maahan, muttei koskaan onnistunut siinä.
Se sanoi miettineensä sinua usein, kiusaamisen seurauksia, ja ihmetelleensä, että kuinka oikein kestit sitä kaikkea.
Kysyit: ”Mitä kaikkea?”, johon Miina vastasi: ”No kaikkea sitä kiusaamisen määrää. Me kiusattiin sua ihan kaikesta Maija, ihan kaikesta ja sitten vielä opettaja Rinne... ei helvetti, miten sä kestit? Sulla on varmaan joku suojakilpi jossain piilossa vai?” Naurahdit ja sanoit: ”Ei oo. Ei oo suojakilpeä koskaan ollut.” Olitte hiljaa ja jatkoit: ”Mutta kaipa sitä ihminen selviää vaikka mistä jos ei turhia ajattele.” Miina vakavoitui ja sanoi: ”Mutta sä oot ajatellu, et oo mikään tyhmä kaiketi.” Vastasit: ”Joo en mä sitä tarkoittanutkaan vaan sitä ettei keskity niihin asioihin vaan muihin juttuihin.” ”Kuten mihin?”, Miina tiedusteli ja vastasit: ”Kuten selviämiseen Miina, selviämiseen.” Miina oli hiljaa ja alkoi itkemään. Sanoit: ”Sinä et tiennyt parempaa tapaa, kuten en minäkään. En osannut keneltäkään pyytää apua, vaikka olisin sitä ehkä jopa saanutkin. En vaan tiennyt, että sellaista olisi ollut saatavilla minulle. Älä ole pahoillasi. Minä selvisin.” Miina halasi sinua ja sanoi: ”Maija, anna anteeksi. Olen tosi pahoillani. Toivoisin, että voitaisiin olla ystäviä.” Vastasit, ettei teistä ystäviä varmaan koskaan tulisi, mutta että väleissä voitte aina olla. Miina pyyhki kyyneliään ja sanoi ymmärtävänsä hyvin ja jatkoi: ”Kun luottamus on mennyt niin sitä ei helposti takaisin saa.” ”Niin juuri, mutta ainahan sitä voi yrittää jos oikeasti haluaa.”, vastasit. ”Mä haluan Maija, mä haluan olla sun ystävä, oon aina halunnut, mutta oon vaan ollut liian täynnä paskaa ymmärtääkseni sitä.” Vastasit: ”No yritetään sitten ystäväni Miina, mennäänkö muiden luo vai jatketaanko vollotusta täällä?”, Miina nauroi ja lähditte Jennan, Miran ja muiden tyttöjen luo.
Lapsena olit lohduton, kun sinulla ei ollut muuta paikkaa mihin mennä. Sait juuri tunteen siitä epätoivosta, mikä tietämättömällä pienellä lapsella oli ja ymmärsit juuri jotain itsestäsi.
Ymmärsit miten ymmärtämättömyyttäsi on aina käytetty hyväksi ja siitä syystä sinua on voitu höynäyttää uskomaan jotain, joka ei ole totta. Sinua on ohjailtu siksi, että olet uskonut ihmisistä hyvää kuten silloin, kun sinulle sanottiin ala-asteella, että: ”Maija, vie nämä kalvot varastoon”. Se oli Mervi. Kiusasit usein Merviä, kun se oli mielestäsi opettaja Rinteen lellikki. Olit kateellinen kun se sai opettajan positiivisen huomion. Mervi sanoi sinulle, että sinun piti viedä kalvot varastoon. Tiedustelit miksi ja Mervi vastasi: ”Opettajan käskystä.” Otit kalvot ja veit ne varastoon ja samassa opettaja Rinne tuli sinua vastaan käytävällä, otti sinua korvasta kiinni ja raahasi luokkaan. Rinne sanoi koko luokan kuullen, että: ”Tältä näyttää varas! Maija yritti varastaa kalvoja!” Olit hämilläsi ja sanoit: ”Anteeksi mitä? En todellakaan yrittänyt!” Rinne puristi korvaasi ja sanoi: ”Vaiti varas! Sinulla ei ole sanavaltaa enää!” Olit hiljaa. Katsoit Merviä ja se katsoi pois. Ymmärsit, että sinulle oli tehty ansa ja sinut lavastettiin varkaaksi.
Myöhemmin samana päivänä lähdit kotiin ja äitisi huusi sinulle jostakin kotiin päästyäsi. Räjähdit ja huusit: ”Haistakaa paska kaikki! Ja opettaja Rinne! Se satutti mua taas tänään ja veti korvasta niin että sattuu ja syytti varkaaksi vaikken ollut vienyt mitään!” Äitisi hiljeni ja tuli luoksesi, halasi sinua ja kysyi: ”Mitä se teki sinulle? Kerro kaikki.” Sinä kerroit ja äiti koski korvaasi, jota särki sisältä. Sanoit, että: ”Mervi vihaa minua, koska oon heitellyt sen penaalia ja se juoni niin, että minua luultaisiin varkaaksi.” Äitisi soitti opettaja Rinteelle ja sanoi: ”Mitä sinä luulet tekeväs senkin akka? Maija tuli itkien kotiin ja kertoi kaiken. Olet nöyryyttänyt sitä jo monta vuotta kaikkien edessä ja nyt saa riittää! Teen sinusta ilmoituksen ja sinä saat mennä pesemään penkkejä liikuntasaliin. Olen äärimmäisen oikeassa ollut sinun suhteesi aina hyvä Marja Rinne, harmi, että asiat tulivat esiin vasta nyt. Tämä ei jää tähän. Hyvästi.”
Olit hämmästynyt kuinka äitisi tuntui pitävän puoliasi kunnolla ensimmäistä kertaa ja menit halaamaan äitiäsi itkien. Te kohtasitte oikeasti ensimmäistä kertaa silloin.
Asia kuitenkaan ei edennyt mihinkään, mutta Rinne tuli seuravana päivänä pyytämään sinulta anteeksi. Sanoit: ”Et saa anteeksi, et ikinä sitä, mitä olet minulle tehnyt kaikki nämä vuodet. Koulunkäynti on ollut yhtä helvettiä. Millainen ihminen sinä oikein olet? Olet hirviö ihmisen vaatteissa!” Rinne vastasi: ”Tuo oli aika ilkeästi sanottu anteeksipyynnöstä...” ”Ehkä, mutta siltä minusta tuntuu. Et saa ikinä anteeksi”, vastasit. ”No se tuli kyllä nyt harvinaisen selväksi...”, Rinne sanoi katsellen ympärilleen. Kaverisi seisoivat takanasi ja ihmettelivät tapahtumaa kysyen lopulta miten uskalsit. ”Tämä on viimeinen päiväni täällä paskassa, harmi, että teidän pitää vielä sietää jonkin aikaa. Mä oon vapaa!” Huusit riemusta ja halasit ystävääsi Riinaa, Satua ja Teijaa.
Odotit uuteen kaupunkiin pääsyä. Sinulle toivotettiin hyvää matkaa ja onnea uusiin haasteisiin ja olit pelkästään iloinen, et surullinen lainkaan.
Tiesit ettei kamalampaa paikkaa ollut muita kuin se, jossa olit ensimmäiset vuotesi koulutiellä viettänyt. Pääsit uuteen kouluun ja sait hetken rauhan koulukiusaamisesta – kunnes aloitit itse kiusaamaan. Olit hetken kuitenkin pelastunut ja onnellinen. Olit kiitollinen ja kiitit jumalaasi, mikä ikinä se sinulle silloin olikaan. Olet aina rukoillut pienenä, kunnes lopetit kun elämä kävi liian raskaaksi. Rukoilit usein pelastusta, mutta silti aina heräsit samasta paikasta. Olit jo lapsena masentunut. Heräsit aamulla väsyneenä siitä, että olit juopottelevien ja tappelevien ihmisten välissä kaiket yöt. Et saanut nukuttua tappeluiden ja väkivallan takia etkä uskaltanut nukahtaa kun pelkäsit, että sinulle tärkeimmät ihmiset kuolevat. Nukahtamisesi rajamaille kuulit usein huutoa ja muistat ajatelleesi, että: ”Se on vielä elossa”, kyynelten valuessa tyynyllesi. Aamulla heräsit silmät turvoksissa ja väsyneenä. Joskus et edes jaksanut lähteä kouluun.
Seuraa Sielukirjoittamisen joulukalenteria täällä >
