Sielukirjoittamisen muistio nro. 8/2015. Artikkelissa mahdollisesti mainitut nimet on muutettu. Mietiskelit lapsuutesi arkea. Olit niin yksin ettei tosikaan. Kävelit pitkin katuja silloin 6-7-vuotiaana, kun jo uskalsit kotipihaa pidemmälle. Pelkäsit aina kotona. Olit usein kavereilla pitkään ja sinut melkein heitettiin sieltä aina ulos. Sinulla kävi kavereita vain harvoin ja jos kävi, ne eivät uskaltaneet tulla uudestaan. Sinä olet kantanut väärinkohtelua omana heikkoutenasi. Ymmärsit nyt jälleen asteen syvemmällä tasolla sen, että olet aika avuton siihen, millaista elämää olet joutunut elämään. Olet oikeassa siitä, että olet käynyt asioita läpi kuorimalla kerros kerrokselta. Olet kuorinut ja kuorinut ja päässyt jo monen monta kerrosta. Tätä olet tehnyt tuntitolkulla päivittäin viimeiset puoli vuotta, ylikin, ja tämä on kahdeksas muistiosi.
Sinusta on ollut inhottavaa saada sellaisia katseita miehiltä. Tunnet ”ne katseet” paremmin nykyään.
On häiritsevää, kun pöydällinen miehiä tuijottaa silmä kovana. Tekisi mieli vetää niitä lättyyn. Myös monet naistensa seurassa olevat miehet ovat katselleet sillä silmällä ja se on ihmeellistä mielestäsi, sellainen avoin, selkeän seksuaalinen, ikävän esineellistävä tuijottaminen. Sinusta on outoa, että miksi ovat naistensa kanssa, jos haikailevat muualle. Siinäpä kysymys. Vastaus on, etteivät ihmissuhteet vastaa tarpeisiin. Ne ovat usein näennäisiä ja merkityksettömiä. Ne eivät innoita eivätkä tuota nautintoa. Ne eivät ole merkityksellisiä eivätkä opettavaisia. Ne ovat vaan. Ja niissä ollaan syistä, joita osapuolet eivät itsekään ymmärrä. Suhteet eivät välttämättä anna mitään, mutta niissä sinnitellään silti kokien monenlaisia hylkäämisen tuntemuksia ahdistuksesta mustasukkaisuuteen, kaukana rakkaudesta, tietämättä edes miksi ja miksi alistua sellaiseen.
Olet hyvin tietoinen tällaisista suhteista, koska olet itsekin elänyt niissä. Ja ne ovat eläneet sinusta. Sinä olet pelännyt menettäväsi jotakin oleellista ilman niitä, vaikka ilman niitä olisit löytänyt itsesi, jotta olisit oikeasti voinut olla jollekin jotain. Koomista. Traagista.
Niin tosiaan, se Kalervo... Alkoholisti, joka pyöri teinien keskuudessa kun olit 15-vuotias.
Silloin aikuinen mies, joka oli ilmeisesti mieleltään yhä teini-ikäisen tasolla. Se sanoi myöhemmin sinua aina huoraksi, kun kävelit sen ohi. Se suuttui sinulle siitä, kun sanoit sille kerran, että: ”Painu ny vittuun jo siitä senkin pedofiili! (silloin et tiennyt, että hebefiileiksi kutsutaan kyseisiä setiä)”, Kalervo tuli luoksesi ja otti sinua riveleistä kiinni sanoen: ”Nyt lutka turpa kiinni perkele!”, vastasit, että: ”Ja sinä saatana et koske muhun noilla kuppasilla käsillä enää kertaakaan tai ilmoitan poliisille!”, Kalervo irroitti ja sanoi: ”Tee mitä lystäät vittu!”, vastasit tekeväsi juuri niin, johon Kalervo vastasi, että: ”Painu vittuun siitä tekemään mitä teetkään!” Vastasit, että: ”Painu ite! Mä oon mun kavereitten kanssa, sä sen sijaan vaan juopottelet kadulla, hanki elämä!” Kalervo oli taas hyökkäämässä, kun kaivoit puhelinta taskustasi soittaaksesi hätänumeroon (kyllä, olit ensimmäisiä nuoria porukoissasi, joilla jo silloin vuonna 1995 oli kännykkä). Soititkin hätänumeroon ja sanoit: ”Maija täällä moi. Ollaan kavereiden kanssa Porvoon torilla kun toi yks alkoholisti häiriköi meitä koko ajan. Se on keski-ikäinen mies ja me ollaan 15. Se ehdottelee koko ajan kaikkea seksuaalista. Se on hullu.” Silloin Kalervo alkoi huutamaan taustalla ja sanoi: ”Vitun huora vittu saatana! Tää kostetaan! Ihan varmasti!” Sanoit puhelimeen, että: ”Nyt se uhkaa mua kun soitin teille.” Hätäkeskuksesta tiedusteltiin, että millä tavoin uhkaus tapahtui ja kerroit mitä Kalervo oli sanonut. Kerroit myös Kalervon koko nimen ja annoit sen tiedot, koska ne olivat tiedossasi. Kerroit tyypin myös jo hävinneen paikalta. Olit rohkea.
Pian Kalervo tuli kuitenkin takaisin ja sanoi: ”Mitäs huora?” Vastasit, että: ”Nyt on parempi alkaa pitää turpa ummessa. Kytät tietää sun nimen ja ens kerralla ku soitan, ne vie sut jemmaan.” Kalervo sanoi: ”Et oo tosissas?” Kysyit, josko Kalervo haluaa kokeilla ja että kokeilisi ihmeessä, mutta se ei kokeillut, vaan lähti. Oli lähellä ettet soittanut uudestaan hätäkeskukseen. Kaverisi seurasivat tilannetta ja sanoivat: ”Ihme tyyppi, tosi pelottava.”
Oli se alussa mukavakin. Se tuli luoksesi kaupungilla ja sanoi: ”Vittu mikä muija sä oot! Jumalaisen kaunis! Kattokaa tätä naista! Sen jos sais omaksi ni oisin maailman onnellisin mies.”
Hymyilit ja olit samalla vaivaantunut. Kalervo pyöri ympärilläsi ja vastasit: ”Joo joo...” Kaverisi naureskelivat ja sanoivat: ”Se on oikeessa!” Nauroitte yhdessä ja olitte iloisia. Kalervo tuli luoksesi myöhemmin ja sanoi: ”Oikeesti, missä sut on tehty? Jossain tehtassa varamaan, kaikki sussa on täydellistä, ihan kaikki.” Vastasit, että: ”Kiitos kiitos, ei musta kyllä tunnu siltä.” Kalervo sanoi: ”Älä jauha paskaa – anteeksi, unohdin, että juttelen hienolle naiselle tai tytölle, tyttöhän sä vielä oot, helevetin kaunis sellainen.” Kalervo oli lääpällään sinuun. Se sanoi: ”Maija, ku mä näin sut ekan kerran, mä rakastuin päätä pahkaa.” Se sanoi myös: ”Mä haluun suudella sua ja antaa sulle kaiken mitä mies voi antaa” ja että: ”Mä oon tosissani, anna mulle mahdollisuus jooko, anna mulle mahdollisuus Maija, mä oon ihan toivottoman lääpälläni suhun.” Sanoit: ”Mut ethän sä ees tunne mua?” Kalervo vastasi: ”Ei mun tarvii, mä nään sut kyllä!” Nauroit ja sanoit: ”Joo, just niin... nyt mun täytyy mennä.” Kalervo sanoi: ”Älä mee vielä, anna suukko, anna lähtösuukko, että pääsen elävänä kotiin.” Sanoit: ”Poskelle sitten.” Kalervo antoi poskellesi suukon ja sanoi: ”Tää on niin väärin näyttää rakkauttaan näin!”, sanoit: ”Eipäs oo, just oikein”, ja sinä olit oikeassa.
Olit sille pakkomielle ja ymmärsit sen itsekin. Sinä sanoit sille, että: ”Nyt menee yli. Mun äiti ei ikinä anna mulle lupaa olla sun kanssa enkä mäkään halua.” Kalervo vastasi: ”Ai niinkö? Oon saanu ihan toisen kuvan.” Vastasit: ”Väärän kuvan ilmeisesti.” Se suuttui sinulle siitä ja alkoi huorittelemaan. Olit sille rehellinen, mutta se ei halunnut kuunnella. Se oli aina kaupungilla ja jahtasi sinua. Sanoit: ”Älä viitti, mua ei kiinnosta!”, se oli vihainen ja kysyi: ”No mikä vittu sua sit kiinnostaa?” Vastasit, että: ”Et sinä ainakaan.” Kalervo oli oikein inhottava sinulle aina kun näki sinut ja sanoi: ”Mitäs huora?” Vastasit, että: ”Mitäs pedofiili? Painu vittuun siitä!”
Se sanoi sinua aina huoraksi kunnes sait tarpeeksesi ja sanoit soittavasi poliisille. Sen lisäksi sait kerran apua joiltakin miehiltä kaupungilla. Kerroit niille Jannan kanssa, että Kalervo jahtaa teitä koko ajan, jolloin miehet menivät Kalervon luokse. Kuulit vain miten Kalervo huusi, että: ”Toi vitun huora valehtelee!” Miehet vastasivat Kalervolle, että: ”Hei, miten vanha sä oot? Sä huorittelet täällä teinityttöjä, ala painella nyt jo jonnekin siitä tai ei hyvä seuraa! Me pidetään sua silmällä jätkä!” Kalervo lähti. Kiititte Jannan kanssa teitä auttaneita miehiä ja jatkoitte matkaa. Halusit rauhassa viettää aikaa ystäviesi kanssa ilman, että joku häiritsee sinua jatkuvasti. Sinä sait rauhasi eikä Kalervo enää tullut luoksesi. Jossakin välissä oli tilanne, jossa Kalervo tuli paikallisessa jo edesmenneessä Nevada-kuppilassa päivällä kaatamaan vielä jäävedet päällesi ja lähti pois. Olit siellä silloin Kirsin kanssa kahvilla ja muistat Kirsin yllättyneen ilmeen tapahtuneen johdosta. Taisit olla silloin siirtynyt jo lukioon.
Onko sinulla aikaa tarinalle? Se on siitä Jepestä. Se oli kiinnostunut sinusta silloin aiemmin, kun olit jo työelämässä.
Se sanoi niin sinulle työpaikalla, kun oli jotkin illanistujaiset. Jeppe sanoi, että: ”Sä oot kyllä nainen mun makuun Maija, oikeesti. Just kaikki kohillaan.” Naurahdit ja sanoit: ”Kiitos, et oo itekään hullumpi.” Jeppe katsoi sinua ja kysyi: ”Tehdäänkö me asialle jotain?” Tiedustelit: ”Niinku mitä? Mä oon varattu ja sä oot varattu...?” Jeppe vastasi: ”Niin, onhan se niinki.” Sanoit: ”Onhan se niin niin, mutta eihän sitä koskaan tiedä mihin elämä meikäläisiä johdattaa.” Jeppe sanoi; ”Niin ei tiiäkään, ehkä me vielä kohdataan joku päivä vai mitä mieltä oot?” Vastasit: ”Niin juuri, juuri niin.” Olit otettu, muttet ymmärtänyt, että se oli sinusta oikeasti kiinnostunut. Etkä yllätyksekseni edes muistanut koko juttua. Jeppe oli silloin naimisissa ja nykyään ilmeisesti jo toistamiseen. Jostakin syystä varatut miehet ovat osoittaneet sinuun usein suurta mielenkiintoa.
Seuraa Sielukirjoittamisen joulukalenteria täällä >
