Sielukirjoittamisen muistio 4/2014. Artikkelissa mahdollisesti mainitut nimet on muutettu. Olet oikeutettu väsymykseen eikä sinun tarvitse aina olla niin tehokas kuin olet ollut. Olet jaksanut urheasti. Me olemme. Olet toiminnallinen ja sen takia selvinnyt nämä vuodet. Olet piilottanut tunnepuolen ja siksi pystynyt tekemään töitä ja pysymään pystyssä muutenkin. Et ole painautunut maahan, vaikka lähellä se on ollutkin. Sinä olet heräämässä eloon viimein ja se tuntuu mukavalta. Sinulla on elämä ja se on ihan oma. Haluaisin paljastaa sinulle jotain, jota et ole muistanut. Se ei ole mitään niin kamalaa kuin mitä tähän asti olet joutunut kokemaan.
Silloin kun olit tarhassa ja kävit päiväunille, unnutit lähes aina. Kerho-ohjaajat huomasivat sen ja tulivat luoksesi kysymään, että onko kaikki hyvin. Sanoit, että on ja jatkoit. Et hävennyt sitä mitenkään. Muut lapset katselivat sinua ja ihmettelivät, että mitä teet. Sanoit rempseästi, että itsetyydytän. Toiset olivat ihmeissään ja kysyivät mitä se on. Ohjeistit laittamaan kädet tietyllä tavalla, ja että se tuntuisi hyvältä. Olit ehkä noin viiden-kuuden vanha. Toiset sanoivat yrittävänsä, mutteivät onnistuneet. He ihmettelivät, että miten saat sen muka tuntumaan hyvältä etkä osannut vastata. Myös hoitajat ihmettelivät, mutta eivät puuttuneet asiaan. He eivät kyselleet mitään, tunsit vain itsesi oudoksi ja erilaiseksi. Olitkin!
Olit hyväksikäytetty kaikin tavoin jo silloin. Nykyään tällainen jatkuva, normaalista kehitykseen kuuluvasta kiinnostuksesta poikkeava lapsen seksuaalinen toiminta varmaan jo huomataan ja ymmärretään mahdollisena yhteytenä hyväksikäyttöön – ainakin toivon mukaan. Unnuttamisella lapsen kerrotaan hakevan mielihyvän, turvallisuuden tai rauhoittumisen tunnetta koskettelemalla sukupuolielimiään ja toimien luonnollisesti siten kuin hänestä tuntuu hyvältä [1]. Unnuttamisen sanotaan olevan normaalia, tiettyyn ikään kuuluvaa kokeilua ja varmasti näin onkin. Tarkkuuspiste tässä tulisikin olla unnuttamisen säännöllisyydessä ja jatkuvuudessa. Oman kokemukseni mukaan jatkuva unnuttaminen kertoo oireilusta hyväksikäyttöön ja liian aikaiseen seksuaaliseen stimulaatioon.
Haluaisin kertoa sinulle tarinan, jota et varmaan muista. Olit hyvin pieni ja mummilassa yötä.
Sinä ja mummi olitte kahdestaan ja mummi laittoi sinulle ruokaa keittiössä. Olit parvekkeella ja katselit alas keinuja ja mietit miten pieniltä ne sieltä ylhäältä näyttivät. Vertailit omaa keinumisen kokemustasi siihen, miltä keinut näyttivät yläilmoista korkealta katsottuna. Kurkit reunan yli kun halusit saada viivat asettumaan suoriksi keinuissa. Et saanut niitä kun aina jokin sakara osoitti vinoon perspektiivin takia. Siirtelit itseäsi saadaksesi viivat suoraan ja olit vähällä pudota. Mummi ei nähnyt, mutta sinä säikähdit pahanpäiväisesti. Mummin rantapuiston asunto oli en tiedä monennessako kerroksessa, mutta tosi korkealla ja sinä meinasit horjahtaa. Sait reunasta kiinni ja menit alas lattialle ja sydämesi tykytti kamalasti. Mietit olleesi tyhmä kurkotellessasi ja yrittäessäsi saada viivoja suoriksi. Tiesit, että jos olisit tippunut niin olisit kuollut.
Selvitessäsi järkytyksestä menit mummin luo ja kysyit – Kuoleeko jos tippuu parvekkeelta?, mummi vastasi myöntävästi ja jatkoi – Varmasti kuolee. Niska tai selkäranka voi mennä poikki ja siitä ei selviä hengissä. Ethän ole kurkotellut parvekkeelta? – En, vastasit. Mummi jatkoi – Älä kurkottelekaan. Se on tosi vaarallista, voit tipahtaa ja kuolla pikkuinen lapsi. Lupasit olla kurkottelematta ja mummi halasi sinua. – Haluatko nyt tulla syömään? Ruoka on valmista kohta.
Sinä ja mummi olitte paljon yhdessä ja sinulla oli mummin kanssa turvallinen olo. Mummi piti sinusta huolta, mutta vain harvoin näytti kiintymystään.
Se ei koskaan sanonut rakastavansa sinua, paitsi silloin, kun kysyit sitä. Se vastasi, että: ”Tietysti rakastan höpsö”, ja olit vastauksesta hyvin onnellinen. Mummin kanssa ruokitte välillä rantapuiston sorsia ja se oli lempipuuhaasi mummin kanssa. Tarkistit aina, että mummilla oli kaapissa leipäpussi ja sorsille ruokaa. Jotkin leipäpalaset olivat homeisia ja ne heitettiin pois. Mummi kyllä tykkäsi sinusta ja sanoi sen omalla tavallaan useinkin. Se sanoi, että: ”Maija, olet suloinen, tykkään sinusta tosi paljon, olet pieni poikanen Maija, vaikka oletkin tyttönen, niin kuin linnunpoikanen tai linnuntyttönen”, nauroit, kuten nytkin kun muisto saa sinut iloiseksi. Mummi sanoi myös, että: ”Sinä olet päivänsäde Maija, olet ihana aarteeni” ja, että: ”Olet ihana ja aurinkoinen pieni tyttö, kerrassaan suloinen, olet ihanin pikkutyttö maailmassa, kaikkein ihanin. Minulla on jo nyt ikävä sinua kun lähdet pois”. – Haluan jäädä tänne, puhu äidille jooko? Saataisiin ola kahdestaan, jooko mummi! Haluan jäädä tänne sinun kanssa. Onko minun pakko mennä kotiin, siellä vaan riidellään, haluan olla täällä, täällä on rauhallista ja ihanaa. Pyydä äitiltä jooko jooko mummi, minä haluan jäädä tänne tosi paljon, vaikka ikuisuuksiksi, ole kiltti mummi!”.
Mummi ei pyytänyt ja olit pettynyt pahasti. Lähdit hakijasi matkaan ja menitte pois. Olit onneton. Sinulle annettiin murusia rauhallisesta elämästä ja sitten se otettiin pois. Sinun toivosi kasvoi ja sitten se repäistiin pois. Se oli väkivaltaa. Sinun olisi pitänyt saada kasvaa rauhallisissa oloissa ilman väkivaltaa, alkoholismia ja hyväksikäyttöä ja saada oikeudenmukaista kohtelua sekä rakkautta ja mukavia sanomisia. Näillä tällaisilla pärjää jo pitkälle. Lapsi ei oikeastaan kaipaa muuta. Olethan sinäkin vinkunut tavaroita ja asioita etkä ole saanut. Ei tavarat ja lelut tuo onnea vaan koti, jossa on turvallista ilman pelkoa. Osaat arvostaa sitä.
Lähteet:
[1] Lapsen itsetyydytys tai unnutus, Väestöliitto, viitattu 20.11.2019.
Seuraa Sielukirjoittamisen joulukalenteria täällä >
