Sielukirjoittamisen muistio 3/2014. Artikkelissa mahdollisesti mainitut nimet on muutettu. Olet sisimmässäsi Miralle vihainen, kun mielestäsi se kohteli sinua väärin ja niinhän se tekikin. Te juttelitte asiasta Miran vanhempien kanssa kerran, kun aloit itkemään jostakin tapahtuneesta. Kysyit, että mikähän sinussa on vikana, kun Mira ei leiki kanssasi koulussa. Mira sanoi ettei se uskalla, kun sitä kiusattaisiin siitä. Miran vanhemmat kysyivät kuka kiusasi ja te vastasitte, että Miina ja Liinu. – Ne haukkuvat jos oon sun kanssa. Ne sanovat tosi ilkeitä asioita, kuten että oon tyhmä jos leikin sun kanssa eikä ne oo mun kavereita, jos oon sun kaa. Tai ettei ne haluu olla mun kaa jos oon sun kaa. Ne sanoo ettei ne haluu olla sun kavereita ja jos mä oon, niin ne ei oo munkaan kanssa ja kiusaa muakin, Mira itki ja sanoi haluavansa olla kaikkien kaveri. Miran vanhemmat sanoivat tuollaisen uhkailun olevan todella väärin.
– Tehän ootte olleet parhaita kavereita aina eikä sitä saa kukaan estää. Tuo on todella väärin.
– Niin on ja siitä tulee paha mieli. Mitä mun pitää tehdä? Haluan olla Maijan kanssa, mutta myös niitten. Ne on mulle aina kivoja paitsi silloin ku Maija on mukana, Mira sanoi.
– No eihän ystävyys mitään ehtoja aseta, hyvä ihme sentään. Ei se oo ystävyyttä jos toisen pakottaa tollalailla. Mira, ne tytöt tekee väärin, niin sun pitää sanoa niille. Jokainen saa olla kenen kanssa haluaa eikä ne saa sanella mitään ehtoja kenellekään... Maija, ovatko ne kiusanneet sua kauan?, kysyivät vanhemmat.
Puhkesit itkemään, ihan niin kuin nytkin muiston esiintullessa, ja Miran äiti lähestyi sinua halaten. – Voi sinua, mikset ole sanonut mitään? Meille voit aina kertoa kaiken.
– Ei mua kukaan auta! Oon aina yksin kaikkia vastaan, jopa opettajaa! Se haukkuu mua ja mä yritän puolustaa muita, mutta kukaan ei puolusta mua, ei edes Mira. Tekisin mitä vaan Miran puolesta ja autan jos tarvii, mutta mä oon aina yksin. Pitäisi varmaan kuolla pois niin en ärsyttäisi ketään, itkit ja aloit tuntea vihaa.
– Olet ihan syystä tuohtunut. Tuollainen käytös ei ole kaverilta oikein. Mira, onko sulla sanottavaa siihen mitä Maija äsken sanoi? Onko Maija puolustanut sua?
– On, Mira vastasi.
– Mikset sinä puolusta Maijaa?
– En uskalla, ja koska ne kiusaa, Mira vastasi.
– Ja sinäkö välität siitä ettei ne kiusaajat olisi sinun kavereitasi ja annat niiden kiusata parasta kaveriasi? Onko Maija paras kaverisi?
– On, Mira vastasi.
Itkit, kun kuulit Miran sanovan sinua parhaaksi kaverikseen. Olit luullut ettei Mira tykännyt sinusta.
– Miksi nyt itket Maija, kerro, Miran äiti kysyi.
– Koska toi kuulosti niin hyvältä. Eikä Mira oo koskaan sanonut sitä. Itken onnesta.
Miran äiti halasi sinua uudestaan.
– Teidän pitäisi sanoa toisillenne useammin nättejä asioita, ei toinen muuten voi tietää että toinen merkitsee paljon. Tehkää se tästä eteenpäin, jooko?
– Joo. En tiennyt ettet tiedä että oot mun paras kaveri. Anteeksi, Mira sanoi.
Halasit Miraa ja sanoit Mirankin olevan paras kaverisi. Kysyit, josko menisitte jo leikkimään vai haluaisitteko vielä itkeä. Mira ehdotti, että itkisitte ja leikkisitte. Aloitte nauramaan ja menitte yläkertaan jatkamaan leikkejänne. Olitte ehkä noin 10-vuotiaita.
Mira kuitenkin oli Miinan ja Liinun kanssa koulussa ja kaikki jatkui ennallaan. Mira pyysi sinulta anteeksi ettei pystynyt siihen ja meni yhä Miinan ja Liinun mukaan. Miina ja Liinu nauroivat sinulle ja sanoivat ettei edes paras kaveris haluu olla sun kanssa vaan meidän ja että olit surkimus. Katsoit Miraa, joka katsoi poispäin. Olet yhä vihainen Miralle. Se satutti sinua. Se hylkäsi sinut ja sinä aloit vihaamaan sitä. Aloit sanomaan sille ilkeästi, kun olit vuosia kerännyt kiukkuasi.
Kiukkusi oli oikeutettua, mutta silti olet tuntenut syyllisyyttä oikeutetusta kiukustasi syyttä.
Varmaan osittain siksi ettet ole muistanut tapahtumia kunnolla. Nyt kuitenkin muistat kaiken. Aloit ilkeäksi ja Mira etääntyi sinusta. Ette juurikaan enää leikkineet yhdessä ja Miralla oli aina kiire ja jotain tekemistä. Sinä olit yksin tai Riinan ja Jannan kanssa. Mutta he eivät olleet Mira. Mira oli paras ystäväsi ja halusit olla hänen kanssaan. Ymmärsit ettet saa Miraa enää ystäväksesi, kun olit haukkunut sitä. Ei tehonnut, vaikka koetit Miinan käyttämiä uhkauksia Miraan. Mira loittoni sinusta ettekä enää viettäneet aikaa yhdessä.
Olit varmasti maailman yksinäisin lapsi, jonka koirasi pelasti lopulliselta yksinäisyydeltä.
Kaverisi hylkäsi sinut, kun ei uskaltanut sanoa kiusaajille vastaan. Opettaja ja muut oppilaat kiusasivat sinua ulkonäöstäsi, silmälaseista ja koulumenestyksestäsi – tai menestymättömyydestä. Lähes kaikesta. Surusi oli pohjatonta. Sinut oli pienestä iästäsi huolimatta raiskattu kun olit 4-vuotias sekä suvussa häärineen pedofiilin että ympäristösi muiden lasten toimesta. Olit täynnä häpeää, pelkoa ja pettymyksiä kaikkiin ihmisiin ja lähipiirisi tuntui tulevan helvetistä outoine tapoineen ja alkoholistisine väkivaltaisuuksineen. Elit helvettiä ja olit jo pienenä valmis kuolemaan. Elit ilman elämänhalua ja -iloa.
Et vain tiennyt kuinka pääsisit pois.
Tunsit pettyneesi elämään ja ettei sinua haluttu. Olit turha ja mitätön. Et ollut kenellekään tarpeeksi arvokas niin, että puoliasi olisi pidetty. Ymmärrät nyt, että tunsit itsesi huonoksi muiden ihmisten heikkouksista johtuen. Silloin sinulla ei ollut tätä tietoa mitä sinulla nyt on. Olit silloin äärettömän yksin tuskasi ja menetyksesi kanssa. Joskus sait toivoa sieltä täältä kunnes taas jouduit palaamaan takaisin omaan elämääsi.
Siirryit vihan täyttämään elämään, elämään pettyneenä. Kovetit itsesi ja vihasit kaikkia. Olit niin täynnä vihaa, että vihasit itseäsikin. Ehkä jopa kaikkein eniten. Vihan pystyi tuntemaan ja näkemään silmistäsi.
Olet itse joutunut aina olemaan varpaillasi siitä, mitä voit ja et voi sanoa. Sinua on rankaistu tavallisten mielipiteiden ilmaisemisesta, mikä on kaikkien perusoikeus, oikeus ilmaista mielipiteensä. Sinulle sanottiin jo pienestä pitäen lauseita, kuten ”ole hiljaa, nyt hiljaa, ole sinä hiljaa, sinulta ei kysytty, sinulla ei ole sanavaltaa, noin pienellä ei oo mielipidettä, noin pienen ihmisen kuuluu olla hiljaa ja ihmisiksi, älä sinä puutu tähän ollenkaan, sun mielipiteet ei kiinnosta ketään, sinun ei kannata sanoa yhtään mitään”.
– Tule sinä sieltä nyt jo kun et mitään osaa, sanoi Mirka, kun olit taapero. Jos sinä pienenä kohtelit Saaraa huonosti niin ainakin sinulla oli loistavia opettajia. Mirka pahoinpiteli sinua henkisesti ja fyysisesti aina kun mahdollista. Se teki sinulle inhottavia asioita ja satutti kun olit tosi pieni. Se sanoi sinulle ilkeyksiä ja repi joka suuntaan ja sinä pistit sen sitten eteenpäin. Et osannut muutakaan. Olet miettinyt Saaraa paljon ja muistat miettineesi ja kiitelleesi sitä, ettette olleet paljoa tekemisissä lapsina. Olit eri ihmisten kanssa tekemisissä etkä sillä tavalla saanut niin suurta vahinkoa aikaan, vaikka jaoit pahaa oloasi usealle. He saivat lopulta onneksi vain vähäisen määrän siitä, mitä olisit voinut jakaa.
Lapset ovat selkeitä mittareita siitä, mitä he saavat. Lapset pistävät eteenpäin täsmälleen sen mitä itsekin saavat osakseen.
Lapsista näkee epäkohdat ja väärinkohtelun, jos sen vain haluaa nähdä. Väärinkohtelu ei todellakaan aina ole välttämättä lähtöisin vanhemmista vaan myös toisista lapsista. Aina, jos lapsi tekee jotakin, oikea kysymys syyttelyn sijaan olisi, että: ”Onko joku tehnyt sinulle näin, muistatko?” Usein tämä saattaa avata tien ongelman ytimeen rauhallisen keskustelun myötä. Sinä olisit vastannut Saaralle tekemiisi ilkeyksiin jo silloin, että: ”On, Mirka”. Muistit vielä silloin ja silloin aikuinen olisi saanut enemmän tietoa Mirkan tekemistä ilkeyksistä ja lopetettua puuttumisellaan väärinkohtelut.
Sama kysymys olisi siten pitänyt osoittaa myös Mirkalle, joka olisi vastannut: ”On, Pera”. Mietit Mirkan veljeä Peraakin eilen. Se on lyönyt ja pahoinpidellyt Mirkaa, kun olitte pieniä. Mirka ei varmaan muista ja siksi yhä kaveeraa veljensä kanssa, sisimmässään kaunaa kantaen. Muistan nähneeni Peran retuuttavan Mirkaa hiuksista pitkin huushollia. Mirka huusi ja aneli Peraa lopettamaan. Sinä olit vasta vauva. Mirka tuli myöhemmin luoksesi naama punaisena ja itkuisena, tukisti sinua ja aloit itkemään. Mirka pisti sinulle eteenpäin sen, mitä itse sai. Eihän sekään parempaa osannut. Vanhempien puuttuessa lapset toimivat parhammaksi näkemällään tavalla.
Seuraa Sielukirjoittamisen joulukalenteria täällä >
