Sielukirjoittamisen muistio nro. 9/2015. Artikkelissa mahdollisesti mainitut nimet on muutettu. Olit herkkä tuntemaan ihmisten mielialoja pienenä. Huomasit, jos joku valehteli ja olit hyvin selvänäköinen. Tiesit joskus, mitä toiset meinasivat tehdä tai sanoa. Sanoit kerran Minkalle, että: ”Minka, minä tiedän miltä sinusta tuntuu.” Minka vastasi: ”Tiedätkö?”, kerroit tietäväsi mitä Minka ajattelee ja Minka sanoi: ”Vai niin, no kerropas.” Vastasit, että: ”Mietit sitä, miten vaikeaksi elämä on ykskaks mennyt etkä löydä ulospääsyä.” Minka katsoi sinua hetken ja sanoi: ”Aika hyvin, mutta yksi asia jäi puuttumaan.”
Tiedustelit, että mikä oli puuttuva osa ja Minka vastasi, että: ”...se, että sinä olet melkoisen ihmeellinen tyttö, ihan kuin minun omani.” Hymyilit ja vastasit, että: ”Niinhän minä olenkin tavallaan.” Minka halasi sinua ja sanoi: ”Olet sinä semmoinen rakas pikkutyttöni.” Olit onnellinen Minkan kanssa. Se rakasti sinua, mutta oli pelon vietävänä. Se pelkäsi asioiden esilletulemista ja siksi heitti rakkautensa syrjään. Huolehtiakseen itsestään. Ei sinusta.
On ikävää, että olet joutunut pettymään. Olet pettynyt usein ja siitäkin huolimatta olet jaksanut yrittää.
Usko, kun sanon, että olet varsin ok, vaikka olisit ihan itseksesi. Se olisi sinulle hyväksi. Tarvitset nyt rauhaa ja omaa aikaa, et ihmisiä, jotka puhuvat päänsä puhki asioista, joiden eteen ei kuitenkaan pistä tikkua ristiin. Olet peloissasi hylkäämisestäkin. Muistutan, että olet kuitenkin jo tottunut siihen, sillä olet tullut hylätyksi monen monta kertaa – ja olet ihan syystä luopunut toivosta suhteenne eteen. Kyllä, se on tapahtunut viimein. Olet lopettanut kuvittelemasta, että asiat muuttuisivat. Asiat ovat pysyneet ennallaan. Olet varsin riittävä, mutta suhteessanne tunnet, ettei mikään ole tarpeeksi. Ihan jo arkielämän haasteet ovat liikaa ja ne kuormittavat liikaa. Sinä tarvitset tilaa hengittää, rauhaa ja kyllä – hiljaisuuttakin.
Sinun tekemisiäsi on haluttu määräillä, ei ketään narussa voi pitää vapaana. Sinä olet viekkaassa narussa, joka venyy joissakin asioissa ja kiristää kaulaasi toisissa. ”Tuonne, ei kun tuonne! Joo!” Suuntaasi sanellaan ja suunta on se mikä milloinkin on toiselle mieleinen. Ymmärrät hyvin millaista on elää hirttonarussa. Olet elänyt niin usein suhteissasi ja suhteessa itseesi. Muista, että on paljon miehiä, jotka luottavat itseensä ja muihin. Ja jotka ovat oikeudenmukaisia. Sellainen tilaukseen. Ja vastuuntuntoinen sopivalla leikkimielisyydellä varustettuna. Ensin kuitenkin sinun tulee olla yksin. Se on ehdoton edellytys. Muuten se ei onnistu.
Aina ihmissuhteet eivät todellakaan ole helppoja – etenkään ihmisille, joille lapsuus on ollut kovin risainen.
Ei ole helppoa pitää omaa rikkinäistä sielua toisen rikkinäisen vieressä, sillä se aiheuttaa kamalasti paineita. Halusin kertoa tämän ettette ajattele teissä olevan jotain vikaa. Uskon, että rakkauden tulee olla helppoa, ei kyyneleitä ja jatkuvia riitoja.
Olet väsynyt kaikenlaiseen veivaamiseen ihmissuhteissa ja niissä olet ollut kovilla. Olet usein naureskellut ihmisille, jotka jakavat elämäänsä lööpeissä ja käykin ilmi, että kyseessä onkin ollut melko ”normaali elämä” tavallisine vaikeuksineen. Itse sait koko paletin: koulukiusaamisen, pedofilian ja hyväksikäytön, väkivaltaisen ja alkoholistisen kasvuympäristön kaikkine mausteineen. Olit huumaamisten, raiskausten ja psykopaattisen väkivallan kohteena. Kaikesta huolimatta olet jatkanut yrittämistä ja elämääsi. Olet nähnyt omat vajavuutesi, kohdannut tuskasi tuntematta sen juuria. Olet pyrkinyt kohti vastauksia ja ollut pitkälti ulalla kaikesta elämässäsi. Olet sumussa ja surussa läpäissyt kouluja ja vuosi toisensa jälkeen rämpinyt ylös masennuksesta, jonka syyt olivat yhtä piilossa kuin oma äänesikin on ollut sinulta. Olet toiminut, mutta et ole elänyt. Olet liikkunut, muttet ole ollut yhteydessä kehoosi. Olet tuntenut rajatusti tiettyjä tunteita, mutta samalla mikään ei ole tuntunut juuri miltään. On oikeutettua nauttia elämästä kokonaisena ihmisenä, ilman menneisyyden taakkaa ja painolastia.
Ymmärrän malttamattomuutesi saada rauhaa ja tasapainoa elämääsi.
Se on ollut ensisijainen tavoitteesi pienestä pitäen. Olit pienenä epätoivoinen ja onneton kasvuympäristössäsi. Jos olitkin hetkittäin onnellinen, tiesit sen hetken päästä loppuvan ja palaavan taas normaaliksi pahaksi oloksi. Lakkasit jossakin kohtaa toivomasta mitään. Olit lopen uupunut ja halusit vain pois. Koti tuntui vankilalta, joka vei voiman kaikilta. Olit onneton lapsi.
Olit usein yksin parisuhteissa. Olet hakeutunut sellaisten miesten seuraan, jotka haluavat rakastaa omilla ehdoillaan. On ollut säälittävää huomata millä perustein olet miehesi valinnut. Olet osannut valita sen mukaan mitä olet itsellesi suonut. Nyt soisit jo enemmän.
Olet venyttänyt ja venyttänyt päätöstäsi ja olet nyt aivan loppu.
Et jaksa enää edes vastata tai puolustaa itseäsi ja se on huono merkki. Se on kaatumisen merkki. Se on vahvuuden menettämisen merkki. Olet ajatellut olevasi huono ihminen ja jatkuvasti riittämätön. Energiasi ovat lopussa ja olet hiljentymisen sijaan keskittynyt toiseen ihmiseen ja toisen alati vaihtuviin mielialoihin. Tällainen ei jätä sinulle tilaa. Miksi muuten muuttuisit koko ajan vain uupuneemmaksi ja uupuneemmaksi, vaikkeivät muut elämäsi osa-alueet ole kuormittavia? Olet uupunut toisen ihmisen jatkuvista tunnekuohuista ja on ihan selvää, että sellainen uuvuttaa sinut. Olet kyllästetty negatiivisuudella suhteessasi ja se vetää sinua alas. Olet vaarassa jäädä sen alle. Oikeasti. Nyt on aika luopua. Toinen ei näe näitä asioita. Toinen näkee vain sinun virheesi.
Olet katsellut samaa touhua jo useamman vuoden eikä se ole vainoharhaa. Et osaa vastata, kun ongelmat vaikuttavat niin kokonaisvaltaisilta. Olet epävakaalla pohjalla, epäterveessä suhteessa, jossa toinen vie kaiken energian, sen, mikä sinussa on jäljellä. Sinä et ole ehjä. Etkä voimakas. Jatkuva epävarmuus ja draama ajavat sinut ulos suhteestanne. On hyvä ottaa etäisyyttä, jolloin kumpikin pitää huolen omista asioistaan. Tällainen tappaa minut elävältä. Olen tosissani.
Seuraa Sielukirjoittamisen joulukalenteria täällä >
