Sielukirjoittamisen muistio nro. 8/2015. Artikkelissa mahdollisesti mainitut nimet on muutettu. Olet surullinen. Olet miettinyt, että mitä sinun pitäisi tehdä. Sinun pitää keskittyä omaan hyvinvointiisi täysin. Olet mennyt hiljalleen siihen, että olet keskittynyt muihin ihmisiin itsesi sijaan. Olet aina ollut sellainen, että mietit mieluummin muita kuin itseäsi. Sen on muututtava, sillä se on väärin sinua kohtaan. Olet jäänyt paljosta paitsi ja jäänyt vaille elämään kuuluvista perustarpeiden täyttämisistä. Olet ollut omillasi ja oppinut täyttämään omia tarpeitasi kun niitä ei ole ulkopuoleltasi juuri täytetty.
Huomasitko mitä juuri kävi? Olit katoamaisillasi itsestäsi. Sinusta tuntui ettet ole oikeasti olemassa ja se oli selvä tunne.
Se oli tunne siitä, että tunteesi eivät ehkä ole edes sinun tai et edes tiedä mistä ne tulevat. Menetät kosketustasi kehoosi ja omaan olemassaoloosi. Olet kuin haamu. On ihan ok olla väsynyt, mutta kosketus itseen täytyy kuitenkin pysyä, koska muuten olet yhtä kuin kuollut. Jos et usko itseesi ja olemassaoloosi, miten olet olemassakaan? Sinusta tuntui hyvältä haihtua. Oli pelottavaa huomata miten hyvältä se tuntuikaan. Olet ollut siinä tilassa ennenkin, silloin, kun olit vakavasti masentunut. Olit juuri tuossa tilassa, jossa nyt olit, tyhjiössä, ja halusit vain haihtua eikä mikään tuntunut miltään.
Onko pelottavaa olla ”minä”? Se on jokaiselle tarkoitettu kysymys.
Pelottavaa on usein olla minä, ihan vaan, koska kaiken ympäristön sanoma on: ”Et ole tarpeeksi”. Olet median mielestä liian lihava, laiha, epäsopusuhtainen, väärää kokoa. Olet peloissasi epäsopivuudestasi tähän maailmankaikkeuteen, vaikka lähes jokainen meistä tuntee samoin. Olimme onnellisia kerran, ennen realismin pahaa katsetta. Ennen kuin tiesimme miltä meidän tulisi näyttää, tuoksua tai olla. Ennen paineistettua ulkopuolista ”johdatusta” olimme tyytyväisiä omaan olemukseemme ja olemiseemme? Muistatko sen ajan, muistathan sen keveyden, ilon ja riemun omasta kehostasi? Rakas ihminen, muistathan sen ajan? Sitten tapahtui jotain. Aloimme vastaamaan odotuksiin ja olimme loputtoman tyytymättömyyden tiellä. Emme tienneet mikä oli vikana, joten aloimme täyttämään lohduttomuuttamme hienoilla laukuilla ja kengillä. Jotta olisimme hetken jotakin. Jotta olisimme haluttuja muitten silmissä ja hyväksyttyjä, vaikka eniten kaipasimme hyväksyntää itseltämme. Aloimme uskoa ettemme olisi tarpeeksi ilman kaikkea ulkoista. Kuitenkaan ilman sisintä emme ole yhtään mitään. Ole oma itsesi ja nauti täysillä jokaisesta päivästä. On hienoa olla olemassa ja pystyä omilla tekemisillään vaikuttamaan ympäristöön, jossa elää.
Minka tiesi sinusta ja siitä, mitä Raimo teki sinulle. Minka ei kuitenkaan hoitanut asiaa vaan antoi sen jatkua.
Minka sanoi sinulle kerran, että pysy kaukana Raimosta Maija, älä anna sen tehä ittelles mitään mitä et halua, muistatko?” Vastasit nyökäten ja sanoit, että: ”...mutta se seuraa minua enkä pysty leikkimään itsekseni sitten ollenkaan. Sano sinä sille Minka.” Minka lupasi, mutta velvoitti sinut muistamaan myös. Sanoit yrittäväsi. Minka vieritti vastuun pedofiilin karsastamisesta sinulle, 4-vuotiaalle lapselle. Se oli täydellisen väärin tehty ja se on Minkan taakkana kannettavanaan. Se ei tehnyt asialle mitään, vaikka sillä oli kaikki mahdollisuudet siihen. Sen toimia voidaan verrata rikoskumppanuuteen, jos asia olisi koskaan päätynyt oikeuteen, sen verran vakavan virheen se teki. Se joutuu käymään virheensä läpi eläessään tai kuolemassaan, niin kuin kaikki muutkin. Alat hiljalleen olla sujut omien syntiesi kanssa ja se on hyvä tunne, eikö olekin? Voit elää puhtaalla sydämellä, vaikka onhan siellä vieläkin asioita, joita sinun tulee tehdä ja pahoitella, mutta sinä olet siihen valmis.
Olet uupunut ja ihan poikki. Olet surullinen kaikesta. Olet pahoillasi elämän epäoikeudenmukaisuudesta.
On inhottavaa, kuinka ihmiset kohtelevat toisiaan epäkunnioittavasti, niin pienet kuin isot. Kaiken kaltoinkohtelun jälkeen kukaan ei enää välitä ja välinpitämättömyys lisääntyy. On harmi miten paljon on onnettomia ihmisiä, jotka kaipaavat vain tiedon siitä, että ovat hyväksyttyjä ja rakastettuja. Se tieto vaan ei aina riitä, vaan se pitää tuntea. Kun sen tuntee, se heitetään pois, koska se on ”liikaa”. Se tuntuu vieraalta ja eriskummalliselta, jolloin on parempi palata samaan vanhaan toivottomuuden kuiluun, mitä ikinä se kenellekin on: huono ihmissuhde, epämieluisa työ, väärät ystävät... On hyviä kokemuksia ja on huonoja kokemuksia. On hyviä tunteita ja huonoja tunteita sekä perustavalla tavalla piilotettuja tunteita, niitä sellaisia, jotka on naamioitu rakkaudeksi, mutta ovatkin pettymyksiä. Perustuvat pieniin valheisiin, joita moni noudattaa omassa elämässään. Itselleen tai edustukseksi?
Seuraa Sielukirjoittamisen joulukalenteria täällä >
