Sielukirjoittamisen muistio 5/2014. Artikkelissa mahdollisesti mainitut nimet on muutettu. Haluaisin kertoa sinulle jostakin, joka tapahtui kun olit pieni. Olit kerran kauniilla kaverillasi Sinillä. Sini oli kiva, mutta sen isoveli oli inhottava sinulle. Se sanoi Sinille, että: ”Minkä mammeron nyt tänne raahasit? Missä Miina on? Sini vastasi: ”Oo hiljaa idiootti!” Sini tuli luoksesi ja pyysi anteeksi talipää-veljensä kommenttia. Hymyilit, vaikka ihmettelit, että miksi olisit mammero ja tiedustelit Siniltä, että tekevätkö silmälasisi sinusta mammeron. Sini vastasi, että: ”Ehkä vähän, mutta minkäs niille voi, ilman niitähän sä et nää.” Sanoit vihaavasi lasejasi ja että joku päivä toivot pääseväsi niistä eroon. Sinä pääsitkin. Odotit sitä päivää kuin kuuta nousevaa.
Vihasit lasejasi ja silmiäsi, jotka eivät toimineet oikein. Sanoit Sinille, että toivot olevasi yhtä nätti ja hyvännäköinen kuin hän. Sitten te nauroitte, kun hyvännäköinen ja hyvänäköinen olivat niin samanlaiset sanat. ”Ei ne niin pahat ole, Maija, eikä sun tarvii välittää mun idioottimaisesta isoveljestä.”
Olit hiljaa ja teit jotain käsilläsi, kunnes Sini sanoi: ”Sulla on aika pureskellut kynnet, miksi pureskelet niitä?” Katselit kynsiäsi ja vastasit: ”En tiiä, en vaan osaa olla pureskelematta. Se on huono tapa, jota häpeilen.” Sini kertoi pureskeltujen kynsien näyttävän hänen mielestään rumilta, kynsien ollessa niin lyhyet. Aloit itkemään. Sanoit tietäväsi, mutta ettet ole pystynyt lopettamaankaan. Sini tuli viereesi sanoen: ”En mä sitä pahalla sanonut, tiedäthän sen. Oon vaan rehellinen.” Vastasit tietäväsi kynsiesi olevan rumat, johon Sini lisäsi, että: ”Ens kerralla et pistä niitä suuhusi niin sillä se ratkeaa”. Sini ei ymmärtänyt, että stressisi oli jo silloin niin kova, ettei tahdonvoima voisi sinua auttaa. Sanoit yrittäväsi, mutta että olet jo yrittänyt monen monta kertaa siinä onnistumatta. Sini pyysi sinua yrittämään kovemmin. Hymyilit ja lupasit.
Olit hetken päästä lähdössä kotiin ja Sini saattoi sinua osan matkaa. Kiitit kuuntelusta ja ystävänä olemisesta. ”Eipä kestä! Kiitos kun kerroit. Ollaanhan me kavereita?”, Sini varmisteli. Vastasit myöntävästi. Ystävystyitte Sinin kanssa kun olitte noin 8- tai 9-vuotiaita. Olitte yhdessä paljon kun asuitte samalla suunnalla.
Minä voin hyvin. Olen onnellinen ja odottavainen tulevaa kohtaan.
Olen iloinen, että olemme yhdessä ja että voimme elää loppuelämämme eri tavoin kuin alkuelämämme. Elämä tällä tavoin on paljon helpompaa ja yksinkertaisempaa. Olet käynyt uskomattoman tien tietoisuuteen ja ymmärrät asioita koko ajan enemmän ja enemmän. Huomaat yhteydet asioitten välillä ja se auttaa sinua kulkemaan eteenpäin.
Sinä olet liian kiltti eikä se ole kenellekään hyväksi. Minä yritän kovasti auttaa sinua mutten saa ääntäni kuuluviin. Sinun on opeteltava sanomaan asioista, vaikka niistä tulisikin riitaa kenen tahansa kanssa. Olet tottunut, että sinua satutetaan, jos sanot asioista ja siksi sinä et uskalla ilmaista itseäsi.
Et saa unta ja sormesi särkevät, kun olet järsinyt kyntesi niin jämiksi. Ei hyvä. Olet kaikki nämä vuodet häpeillyt kynsiäsi ja epäilet ettet koskaan pääse siitä tavasta eroon. Tapa on ollut sinulla pienestä pitäen. Järsit niitä jo kerhossa kun sinua pelotti ja olit yksinäinen. Jo silloin sinä sen aloitit. Kukaan ei kiinnittänyt siihen huomiota, paitsi negatiivisessa mielessä.
Olet huojentunut ja kiitollinen. Kysyit mitä voisit tehdä hyväkseni. Voit esimerkiksi käydä nukkumaan.
Teen silloin omaa ajatustyötäni. Järjestelen kansioita uuteen järjestykseen – jos ymmärrät mitä tarkoitan. Kun hyllyillä alkaa olla tilaa, on hyvä tehdä levyneheytys :) Sinun pääsi sisällä ei ole koskaan ollut näin tilavaa. Hyllyt huutavat tyhjyyttään! Ne, jotka aiemmin pursuivat tavaraa ja taustalla mätäni vanhoja kansioita kaikkine inhottavuuksineen. Kävit niitä inhottavuuksia tänään taas tunnepuolella läpi, ihan selkeästi. Sinua oksetti ja yökkäilit.
Seuraa Sielukirjoittamisen joulukalenteria täällä >
