Sielukirjoittamisen muistio nro. 8/2015. Artikkelissa mahdollisesti mainitut nimet on muutettu. Tiedätkö ne hetket, kun käveleminen tuntuu liian hitaalta ja on pakko juosta? Ei siksi, että olisi kiire johonkin, vaan koska on vain niin iloinen ja innoissaan kaikesta? Silloin on se ja sama, vaikka vettä sataisi kaatamalla ja lahkeesi olisivat märät polviin saakka. On sama minne menet tai ketä tapaat, onnellisuus on olemassa ja se toivon mukaan tarttuu muihinkin. Se on ihmeellinen juttu. Parasta on kun huomaa olevansa onnellinen sydänjuuriaan myöten ihan ilman syytä ja riippumatta kenestäkään muusta kuin minusta itsestäni. On ollut paljon asioita, joista voisi olla onneton, paljon väärinkohteluita ja ihmeellisen pahoja tapahtumia, joista selviämiseen kuluu koko ihmiselämä, mutta joista paranemisenkin aikana voi elää täysillä ja olla onnellinen. Pienet onnenhetket ovat niitä, jotka ovat unohtuneet. Hetket, jotka ovat tyhjiä ja joista kuitenkin löytyy kaikki tarvittava. Ne ovat hetkiä, joita kaipaa ymmärtämättä syytä. Ja se syy olet sinä itse.
Sinulla on viimein sellainen koti, josta haaveilit jo pienenä: rauhasta ja omasta tilasta ja yhdessäolosta ilman pelkoa.
Se on toteutunut. On itse asiassa pelottavaa, että kuinka monta toivetta onkaan toteutunut! Olit hyvin pieni, kun toivoit pääseväsi pois Heinolasta. Pääsit. Toivoit omaa kotia, tällaista. Sait. Olet toivonut muistamista. Nyt muistat. Olet toivonut onnea elämässä. Sitä on ollut. Toivoit pääseväsi eroon alkoholistisesta elämästä nuoruusvuosinasi. Isäpuolesi kuoli (rauha hänen sielulleen). Toivoit omaa tilaa. Erosit.
Elämä antaa sitä mitä tarvitset, ei sitä mitä haluat ja kaikki tapahtuu syistä, joista emme sillä hetkellä välttämättä tiedä. On ihmeellinen ajatus se, että elämä olisi vain peli, jossa lopuksi katsotaan mitä sait aikaan. Se on mielestäsi jännä ja mielenkiintoinen ajatus. Elämä on niin paljon muutakin kuin se mitä näemme. Olethan sinäkin löytänyt itsestäsi maailman, jonka et uskonut olevan olemassakaan. Jostakin se vain on tullut esiin kuin kadonnut mysteerikaupunki uppoamisensa jälkeen. Sinussa on ollut kuollut kaupunki. Ja se on ollut siellä, vaikket ole ymmärtänyt sen olevan edes olemassa. Moni ei näe asioita, muttei se tarkoita etteivät ne olisi totta. Itsekin olit siinä uskossa ettei elämä ole mitään muuta kuin näkemämme kunnes kadonneen kaupungin rauniot alkoivat kohottautumaan pinnan alta. Kun pyysit, ne tulivat. Pieni pyyntö riittää ja sinulle annetaan. Tätä jouduit kyllä toivomaan monta kertaa, muuten et olisi osannut ottaa sitä vastaan. Olit liian innokas alussa. Turhautumisen kautta monet asiat aukenevat.
Kun olet ollut yksin ja eksyksissä on se itse asiassa hetki, jolloin sinulla on mahdollisuudet löytää oikealle polulle.
Se on ohjauksesi hetki, jolloin on hyvä tunnistaa ettei kaikki ole sellaisenaan kunnossa. Harvalla on silloin aikomuksena pysähtyä vaan jatketaan entistä kovemmin turhia miettimättä kiihdytyskaistalla. Sellainen on ajanut sinua syvemmälle eroon itsestäsi, vaikka tavoite on aina ollut päästä lähemmäksi. Pienenä osasit kuunnella, sitten turhauduit ja hävisit. Se oli inhottavaa kun liukenit pois etkä enää kuullut minua. Olet aina ollut kiinnostunut näistä asioista ja se onkin toiminut tienviittanasi. Et vain ole tiennyt mitä sen asian kanssa olisi pitänyt tehdä. Kiinnostus löytyi, mutta mitä sitten? Sitä sitten, että sitä kohti tavalla tai toisella ja vasta sitten alat löytämään jotain elämää suurempaa. On seurattava johtolankaa ja sieltä saattaa aueta uusi johtolanka. Niin kuin sinullakin. Koko elämäsi on ollut johtolankaa kohti menneisyytesi avaamista.
Seuraa Sielukirjoittamisen joulukalenteria täällä >
