Sielukirjoittamisen muistio 6/2015. Artikkelissa mahdollisesti mainitut nimet on muutettu. Olit vasta alle kouluikäinen ja luulit sitä normaaliksi. Olit elänyt sen aiheen parissa koko elämäsi ja siksi olit onneton. Kasvoit seksin parissa ja sinua hyväksikäytettiin koko varhaisen elämäsi ajan. Lapsuudessasi oli aukkoja etkä siitä juuri muistanut mitään. Vasta nyt aikuisena aloit muistamaan. Sinun hyväksikäyttösi merkit ovat olleet muun muassa pitkäkestoinen masennus, liiallinen kiltteys, omanarvon tunteen puuttuminen ja epäonnistumisen tunne kaikilla elämän osa-alueilla. Tarvitsit ja toivoit apua, muttet oikein osannut kertoa miksi. Olet hakenut parisuhteista jotain, mitä et niistä koskaan löytänyt. Olet ollut yksinäinen ihmisten joukossa. Luulit aina olevasi epäonnistunut ihminen. Olet silti yrittänyt oppia virheistäsi ja koettanut puolustaa oikeuksiasi ja koit vahvasti epäoikeudenmukaisuuden.
Muistelit asioita erääseen ihmiseen liittyen ja kutsutaan tätä henkilöä vaikka Sepoksi, joka oli yksi elämäsi auktoriteettihahmoista.
Muistelit asioita, joita aikoinaan tapahtui. Olit Sepon mielestä aina juovuksissa ja se sanoikin sinulle, että: ”Rajoita sen alkoholin kanssa”. Hämmästelit kysymystä, koska et mielestäsi juuri koskaan edes juonut. Seppo naurahti ja sanoi: ”Ai jaa, vai niin”. Olit yhä enemmän ymmälläsi ja tiedustelit mitä on tapahtunut. ”Sua kannettiin sisään eilen. Miki ja Simo kantoi”, Seppo avasi asiaa. Hämmästelit hätääntyneenä, että mikset muista sammuneesi tai edes juoneesi mitään, johon Seppo tokaisi, että: ”Sitä se alkoholi teettää”. Jatkoit hämmästelyä, että miten voit sammua kun et edes muista juoneesi, johon Seppo jatkoi, että: ”No ilmeisesti oot juonut sen verran ettet muista ees”. Olit lähestulkoon paniikissa ja väitit kivenkovaan ettet ollut juonut, ja ihmettelit mitä sinulle oikein tapahtuu. Seppo ei osannut vastata, mutta sanoi tietävänsä vain sen, että sinua kannettiin sisään. Vastasit, että: ”Vaikka oisin kuinka kännissä, muistaisin silti tällaisen. Enkä oo juonut kännejä kuin pari elämäni aikana”, Seppo ei osannut vastata ”juuta eikä jaata”. Kummastelit ääneen asiaa ja mietit, että mitä oikein oli tapahtumassa. Seppo rikkoi hiljaisuuden sanoen, että: ”No, se lienee selvä, että oot juonu”, johon jatkoit, että: ”No miksei mulla oo mitään muistikuvaa juomisesta? Muistaisin ihan varmasti!”, Seppo ei osannut vastata ja teidän keskustelunne jäi siihen. Olit ymmälläsi Sepon sanomisista. Jos Seppo olisi ollut oikea auktoriteetti, se ei olisi antanut tällaista tapahtua omien silmiensä alla ja useiden vuosien ajan.
Olet itse asiassa aina ihmetellyt tippakundeja. Ne ovat mielestäsi olleet aina jotenkin outoja. Nyt tiedät niiden todellisen luonteen. Olet aina jotenkin tiennyt, että sinussa on jotain ”selvitettävää”. Olet kantanut sisälläsi synkkää salaisuutta edes tietämättäsi mitä. Sinun salaisuutesi ovat olleet muiden salaisuuksia oikeastaan, eivät sinun omiasi edes. Olet ollut salaisuuksien kantajana niin kauan kuin muistan. Jo pienenä jouduit kantamaan suvussa hyörineen ja jo kauan sitten kuolleen pedofiilin salaisuuksia ja sittemmin Mirkan ja tyrmäystippakundien, jotka jo kaikki ovat keski-iän ylittäneitä perheellisiä ihmisiä, osa alkoholisoituneita ja osa kuoreensa kääriytyneitä, "normaalielämään piiloutuneita" . Olit kaikkien salaisuuksien vyyhtiin liittyvä henkilö.
Olet miettinyt myös omia pahoja tekojasi? Oletkohan valmis menemään niihin? Sinuakin painaa syyllisyys, kuten ketä tahansa. Sinäkin olet valinnut vääriä asioita ja kannat niistä syyllisyyttä mukanasi. Sinäkin olet purkanut kiukkuasi syyttömille etkä halua nähdä sitä puolta itsessäsi. Se on vaikeaa. Sanoit itsekin, että on helpompi hyväksyä se, että sinulle on oltu pahoja kuin, että sinä itse olet tehnyt jollekin pahaa.
Toivot turvallisuutta elämään. Et saa tämän turvallisempaa. Maailma on ruma paikka elää ja sinä olet sen joutunut hyväksymään jo pienenä.
Olet nyt oikein sitä mieltä maailmasta, jossa joudutte elämään. Maailmasi on ollut vankila. Se ei ole ollut vapautta. Se on kuin tuomio, jonka leikkikenttä ulottuu koko maailman kolkkaan. Olet jumissa maapallolla, siltä sinusta tuntuu. Muistit juuri vanhan ajatuksesi, joka oli, että: ”Haluan pois täältä, koko paikasta, koska koko maailma on samanlainen eikä paikanvaihdos mitään auta”. Ajattelit näin teininä. Olit onneton ja halusit kuolla. Mietit ettei maapallolla ole sinulle mitään tehtävää ja mitä järkeä on hankkia koulutus ja työ, johon kuitenkin kyllästyy ja olla vaan? Mietit mitä hyötyä sinusta on kenellekään. Mietit myös, että miksi sinä ylipäätään synnyit, kun olet ollut ilmeisen turha kaikille. Mietit myös miksi sinun pitäisi edes yrittää mitään, kun kuitenkin kuolet. Mietit miksi elää, kun kuitenkin kuolee. Olit aina vastaan pinnallisia syitä elää. Olet miettinyt syitä omalle olemassaolollesi ja kaikelle sille kärsimykselle, jota olet joutunut käymään läpi. Olet aina ajatellut syvällisiä ja pohtinut näitä asioita useasti.
Olet oikealla aaltopituudella, olet siellä missä minä olen nyt. Olemme samassa paikassa, paitsi, että sinä et näe samoja asioita kuin minä.
Olet käynyt ”vyyhdissä” kuolemakokemuksessasi ja tiedät minkälaista siellä on. Olet ollut siellä ja kyllä, palaat sinne, kun on sinun aikasi. Se oli valtava värivyyhti, josta kuului ääniä, onnea, iloa, naurua ja kaikkea. Olit vyyhdin alareunassa ulkopuolella ja kurkotit vyyhtiä kohti, mutta se pyöri niin kovaa ettet päässyt mukaan. Yritit, mutta sinua ei otettu siihen. Tunsit olosi ulkopuoliseksi ja ihmettelit missä olit. Kysyitkin asiaa ja sinulle vastattiin: ”Kotona. Kivaa kun tulit, meillä on ollut ikävä sinua, tule tänne, me ollaan täällä! Tule rohkeasti, älä pelkää!” Sinä yritit muttet päässyt. Huusit ettet pääse ja kyselit kuinka pääsisit mukaan. ”Tulet vaan!”, sinulle sanottiin. Yritit, mutta aina kun menit vyyhtiä lähemmäs, se tönäisi sinua kauemmas. Jouduit tekemään paljon töitä päästäksesi taas lähelle. Olit surullinen epäonnistumisestasi, kunnes jokin vetäisi sinut reunoille mukaan vauhtiin. Olit iloinen ja nautit vauhdeista. Olit kotona. Sait olla hetken mukana ennen kuin jouduit palaamaan takaisin.
Olet oikeassa, juttelit siellä jonkun kanssa. Halusit tietää keitä siellä on sinua odottamassa ja he sanoivat: ”Me kaikki”. Et tiennyt ketkä kaikki ja jatkoit kyselemistä. Sinulle vastattiin, että tunnet heidät kyllä kaikki kun menet heidän luokseen. Et päässyt sinne saakka, mutta pääsit vyyhtiin mukaan parille kierrokselle. Olit turvallisin mielin ja tunsit olevasi kotona.
Ollessasi vyyhdin ulkopuolella kysyit mitä sinun tulee tehdä. Näit reunoilla muitakin hahmoja ja olit siinä kulmassa ainoa, joka yritti päästä vyyhtiin mukaan. Toiset sanoivat, että: ”Ei me päästä vielä”, mutta sinä halusit mukaan. Anelit niitä ottamaan sinut, mutta sinulle sanottiin: ”Ei vielä”. Olit surullinen ja olit siellä jonkin aikaa kunnes palasit kehoosi takaisin. Sanoit: ”Ei tätä enää! En halua elää! Tehkää se uudestaan! Haluan kuolla!”
Olit taas samassa tilanteessa kuin aina, liikkumattomana lattialla makaamassa. Et voinut liikkua. Olit vaan ja palasit yhteydestä takaisin kaaokseen ja hullujenhuoneeseen. Olet ollut liian kauan vankina siinä huoneessa. Koko elämäsi. Olet alkanut muistamaan niitä öitä, kun vaan katselit huonetta, pelkäsit etkä pystynyt liikkumaan. Makasit sängyssä, oli aamuyö etkä kyennyt liikkumaan. Olit valveilla, koska tiesit, että kohta sinulle tapahtuisi uudestaan se, mitä sinulle jo aiemmin yöllä tehtiin.
Se halusi alistaa ihmisiä tyrmäystippojen avulla, jotta voi tuntea hallitsevansa maailmaa.
Se halusi valtaa, sadistista valtaa toimia raukkamaisella tavalla häväisten toisten ihmisten kehot, samoin kuin itse aikoinaan tuli häväistyksi. Se on alitajuisesti pyrkinyt eroon itsessään olevasta lapsuuden hyväksikäytöstä käyttämällä hyväkseen muita ensin tekemällä heidät toimintakyvyttömiksi. Onneton ja mieleltään sairastunut ihminen.
Seuraa Sielukirjoittamisen joulukalenteria täällä >
