Ihmisyys on iso ja mahtava mahdollisuus toteuttaa hienoja asioita. On vaan monesti niin, että ihminen näkee pelkät puutteensa ja kyvyttömyytensä toteuttaa itseään ja omia haaveitaan – koska huomaa usein vain elämänsä puutokset. Puutoksista käsin toimiminen on vain jumiutuneista ajatusmalleista käsin puurtamista eikä mahdollisuuksien rikkaudesta voimien ammentamista. Tämä on perusta sille, kuinka vahvistaa intuitiota, tai oikeammin, kuinka luoda intuitiolle pohjan, jotta se voi vahvistua.
Elämä tarjoaa moninkertaisia mahdollisuuksia toimia oikein ja voimallisesti. Jos ihminen tekee väärin (jonka siis sisäsyntyisesti ja luonnostaan jo tietää vääräksi!), on hän itseään vastaan toimiva ja sydänyhteys, intuitio, toiminnasta katoaa. Kysymys kuuluu: "Miten intuition kehittäminen on mahdollista?". Keinoja on varmasti monia, mutta oma näkemykseni on seuraava:
Älä rakenna mitään suolle. Kun tyhjennät itseäsi historiasi muodostamasta taakasta, opit tunnistamaan myös sisäiset, aidot ja alkuperäiset viestisi selkeämmin. Itsesi puhdistamisella poistat ylimääräiset sivuäänet ja onnistut kuulemaan, tuntemaan ja toimimaan vahvan intuition ohjaamana.
Olemme suuria mahdollistajia kaikelle, kun ensin ymmärrämme hypätä ulos teennäisistä kuoristamme, jotka ehkä luulevat ettei elämä ole muuta kuin mitä se on. Jos sen sijaan antaisimme sisimpämme avautua, ymmärtäisimme jopa hetkessä, että mistä elämässä on kyse. Elämä optimaalisimmillaan on sitä, kun ihminen osaa kuulla ja ymmärtää sydämensä sanomaa ja ohjeistusta. Ja tätä kautta myös toimia sen mukaan eikä pelon ohjaamana.
Intuition kuunteleminen vaatii siis rohkeutta.
Jokaisen päätöksen kohdalla olisikin hyvä kysyä, että teenkö päätökseni turvallisuudentunteeseen hakeutuen (tuttuus luo turvaa) vai pelkoani vastaan (rohkeutta itsestäni etsien). Pelon uhmaamisella ei nyt tarkoiteta mitään vaarallisten asioitten tekemistä vaan elämän perusvalintoja, arkipäivääkin jopa. Jätämme usein asioita tekemättä, kun pelkäämme. Emme edes uskalla maistaa uusia makuja ettemme tuottaisi itsellemme ja makunystyröillemme pettymystä, ja niinpä pysyttelemme turvallisessa, tutussa jäätelömaussa sen sijaan, että maistaisimme jotain uutta. Tämä oli esimerkki lasten ajatusmaailmasta, mutta on aikuisia, jotka toimivat varsin samojen periaatteiden mukaan. Pysytellään turvallisessa, epämieluisassakin tilanteessa eikä tarjoutuneiden mahdollisuuksienkaan jälkeen uskalleta vanhasta pois.
Miksi? Pelätään vääriä valintoja?
Pelätään, että joudutaan kärsimään väärästä valinnasta ja voidaan sanoa, että: "Ikinä en enää haksahda moiseen!". Pelätään huijatuksi tulemista ja toisaalta ei uskalleta luottaa omaan intuitiivisuuteenkaan, omaan sisäiseen ohjaukseen, ehkä siksi, kun sitä ei ole koskaan juuri harjoiteltu. Tämä ohjaus kuitenkin vahvistuu, kun sitä alkaa harjoittamaan, testailemaan ja tunnustelemaan. Eikä tämä välttämättä tapahdu turvallisen ja tutun valinnan puolella vaan vasta kun räpiköit siipiäsi ja pyrit ensimmäisiä kertoja lentoon. Silloin sisäinen ohjauksesi osaa vastata kutsuusi ja pyrkiä viemään sinua oikeaan suuntaan. Tämä ei tarkoita ettetkö joutuisi, etenkin alussa, etsimään tiesi ensin kivikon läpi, mutta sisäisen ohjauksen saattelemana kivikkoinen osa polkua on varmasti huomattavasti lyhyempi kuin mitä yrittäisit pimeässä itse ilman taskulamppua suunnistaa.
Mitä sisäinen äänesi ohjaa sinulle tänään? Intuitioon luottaminen on pitkällinen prosessi ja vaatii seuraajaltaan myös analysointikykyjä ymmärtääkseen etteivät asiat ole mustavalkoisia vaan värikylläisiä. •
Hyppää mukaan intuition voimaan ja sisäisen äänen löytöretkelle >
Maija Luomala, SIELUKIRJOITTAMINEN®-prosessin kehittäjä
Heräsikö ajatuksia?
