SEKSUAALISESTI HÄIRIINTYNYT IHMINEN

Käyttäjän arvio: 5 / 5

HyväHyväHyväHyväHyvä
 
Pin It

Seksuaalisuus ja kaikki siihen liittyvä voi monen mielestä olla inhottava aihe, kun taas toisia se kiinnostaa kovastikin. Joku ehkä taas haluaisi ohittaa sen lähinnä olankohautuksella, toinen vihaisella tuhahduksella ja kolmas saattaa jopa fyysisesti voida pahoin – etenkin tämän artikkelin käsittelemistä aiheista, mutta myös meneillään olevista erilaisista tietoisuutta lisäävistä kampanjoista. On hyvä muistaa, että jokainen katsoo ja tarkastelee aihetta aina omasta näkökulmastaan ja omasta historiastaan käsin. Seksuaalisuutta usein piilotellaan ja ehkä siksi sitä pystytäänkin niin julmasti käyttämään vallan välineenä. Seksuaalisuuteen liittyy maassamme ja varmasti myös muualla maailmalla yllättävän paljon traumoja, pelkoa, epämääräisyyttä ja häpeää. Seksuaalisuuden osa-alueella häiriintynyt ihminen voi käyttää valta-asemaansa tai eteen sopivasti sattuvia tilanteita väärin muiden alistamiseen – pahimmassa tapauksessa lapsen väärinkohteluun. 

 

seksiriippuvuus, seksiaddiktio, seksuaalinen ahdistelu

 

Uskon, että erilaisten kampanjoitten kautta tietoisuuden lisääminen on hyvä juttu. Ehkä kuitenkin kampanjoissa kysymykseksi nousee, että entäs nyt kun tiedetään? Entäs jatkossa? Ongelman laajuus on kyllä usein tiedossa, mutta mielestäni asioista tietäminen ei yksinomaan riitä. Vuosien aikana on tehty kansallisia tutkimuksia, jotka osoittavat, että jopa 70 % naisista on kokenut fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa läheiseltä kumppaniltaan elämänsä aikana 3.  Toisen tutkimuksen mukaan 25-50 % kaikista lapsista ilmoittaa joutuneensa fyysisesti väärinkohdelluksi 4. Tilastoja on tehty vuosikymmeniä, mutta ongelma on eikä sitä oikein osata ratkaista. Eikä kenelläkään ole vastuuta: ei perhe- tai sukutasolla eikä usein myöskään yhteiskunnallisella tasolla. Nykyisellään yhteiskunnassa eivät uhrit valitettavasti saa useinkaan oikeutusta ja tilastoinnit ovat vain osa totuutta, koska suuri osa jää todennäköisesti tilastojen ulkopuolelle. Omia lapsuuden kokemuksia moni ei välttämättä edes muista, koska traumaattinen epäselvyys muistikuvineen ovat usein hataria tai toisaalta totaalisen tyhjiä, kadonneita menneisyyden aikakausia.

 

Uhri vai tekijä?

Jos tekojen uhrien esiinnostaminen ei ole tuloksia tuova tapa, olisiko tekijöiden tunnistaminen sitten sellainen? Olisi mielenkiintoista saada tilastoja heistä, jotka uhrien kertoman mukaan hyväksikäyttävät tai raiskaavat. Pelottava fakta on, että suurin osa syyllisistä lukeutuvat lapsen tai perheen tuttuihin 5. Millaisia ihmisiä tekijät ovat ja millaisella statuksella? Millainen on ihminen, joka hyväksikäyttää tai raiskaa? Ymmärrykseni valossa voin todeta vastauksena, että hyvin traumatisoitunut, todennäköisesti dissosioitunut ja jopa psykopaattinen ja ehdottomasti seksuaalisesti häiriintynyt ihminen. Näkemykseni mukaan seksuaalinen häiriö voi mitä todennäköisemmin syntyä jo lapsuudessa ja sitä voi olla kahta lajia: 1) itseen kohdistuvat seksuaaliset väkivaltaisuudet ja 2) toisiin kohdistetut seksuaaliset väkivallan teot sekä kummatkin edellä mainitut yhdessä. 

Olisi varsin kohtuullista miettiä ja avata auki sitä, että millaiset ihmiset tekevät tällaisia asioita ja millaisia aseita he toiminnassaan käyttävät. Onhan selvää, ettei ihan täysin terve yksilö etsi seksuaalista nautintoa toisia raiskaamalla ja esimerkiksi huumaamalla.

Seksuaalisesti häiriintynyt ihminen

Psykologisiin tekijöihin perustuvien seksuaalisten toimintahäiriöiden taustalla on usein seksuaalisuuteen liittyviä häpeän tai syyllisyyden tunteita, erilaisia traumaattisia kokemuksia tai parisuhteeseen liittyviä ongelmia 2. Jos lapsi ymmärtämättömyyksissään esimerkiksi joutuu läheltä seuraamaan jotakin seksuaalisen väkivallan muotoa, tuottaa tämä epävarmuutta, pelkoa ja paniikkia. Tämä voi tuottaa trauman, joka jää elämään niin tietoisen kuin tiedostamattomankin mielen puolelle. Jos häiriintyneeltä itseltään kysyttäisiin, niin hän usein oikeuttaa käytöksensä jopa täysin "normaalina". Etenkin, jos aihetta ei ole koskaan käsitelty, avattu tai siihen ei ole puututtu kenenkään toimesta. Seksuaalisesti häiriintynyt ihminen käyttää omia, tietoisia tai tiedostamattomia traumojaan syynä ja oikeutena toisille tekemilleen väkivaltaisuuksille, juurikaan tekemisiään kyseenalaistamatta ja vetää usein muitakin traumoihinsa mukaan. Ymmärrykseni valossa seksuaalinen häiriö on voinut syntyä esimerkiksi varhaisesta pornolle altistamisesta, hyväksikäytöstä, väkivaltaisuuksien kokemisesta ja niiden näkemisestä ympäröivien mallien kautta.

Seksuaalinen häiriintyminen voi olla monimutkainen prosessi, johon ei juuri taida sinällään löytyä taudinkuvaa. Se voi sisältää alistamista, itsensä tai toisten satuttamista loputtoman seksuaalisen tyydytyksen nimessä. Kyllä, tarve on loputon ja ihminen kyltymätön. Myös henkinen väkivalta voi kuulua asiaan, toisen rajojen kuuntelemattomuus ja niiden jatkuva ylittäminen sekä tietoinen omien syyllisyyden ja häpeän tunteiden vastustelu, mikä antaa häiriintyneelle mielessään oikeutuksen tehdä ja jatkaa sitä mitä tekee – kykenemättömänä ja vastuuttomana toimia oikein ja toisia arvostavasti. Häiriintynyt pistää omat tarpeensa ehdottomalle etusijalle ja näiden tarpeiden vastustelu voi olla jopa täysin poissuljettu vaihtoehto.

Seksuaalisesti häiriintynyt on voinut elää pitkäänkin vastuutta, ilman, että on koskaan joutunut kohtaamaan tekojaan tai jäänyt niistä kiinni. Tämä on tae tekemisten jatkamiselle, koska häiriintynyt toisia traumatisoidessaan traumatisoi aina myös itseään, upottaen itsensä yhä syvemmälle häpeän ja syyllisyyden suohon. Tällainen ihminen löytää monenlaiset konstit toisten alistamiselle. Tavallisuus ei enää riitä, vaan riippuvainen tarvitsee alati enemmän, rajumpaa ja erikoisempaa. Uskon, että suurimmalla osalla meistä ihmisistä on suht hyvin toimivat sisäiset kompassit, jotka hälyttävät punaista valoa toimiessamme väärin, vastoin sisäisesti tietämäämme oikeamielisyyttä. Häiriintynyt yksilö sen sijaan näkee oikeudekseen toimia väärin. Loppujen lopuksi häiriintyneelle ihmiselle kaikki on oikeutettua.

Käsitykseni mukaan on olemassa eri tasoja seksuaaliselle häiriöille ja sen esiintymiselle, joista vakavimmat ovat pedofiilisia, alistavia ja hyväksikäyttäviä muotoja. Ihminen, joka raiskaa, pahoinpitelee tai alistaa on sairas. Ihminen, joka kunnioittaa toisen tilaa ja rajoja on saanut itsekin kasvaa niihin. Opimme niin hyvät kuin huonotkin mallimme. Näen seksuaalisen häiriön ilmenemismuotoina mm. seuraavat:

 

  • Pedofilia
    Tämä on mielestäni ehkä räikein seksuaalisen vääristymän muoto, jossa aikuinen häpäisee lapsen, alaikäisen, koskemattomuutta omien mielihalujensa vallassa. Aikuisen vääristynyt mielikuva itsestään ja lapsuudestaan toimivat häiriön taustalla. Pedofiili pelottelee lapset hiljaiseksi ja toiminta tehdään katseilta piilossa usein tutun ihmisen toimesta.

  • Raiskaaminen
    Raiskaaja oikeuttaa toiseen kajoamisen lainkaan arvostamatta toisen ihmisen valinnanvapautta tehden samalla empatiakyvyttömän ja mielivaltaisen päätöksen omien traumojensa esiintuomisesta. Raiskaaja tekee muille sen, mistä on suurella todennäköisyydellä itse tietoisesti tai tiedostamattaan joutunut joskus kärsimään. Uskon, että raiskaaja on tavalla tai toisella raiskattu, joutunut sellaista näkemään tai kokemaan ja siksi tekee niin toiselle.

  • Seksuaalinen häirintä
    On alistamista, luokittelua ja itsensä paremmaksi asettamista. Häirikkö näkee oikeudekseen häiritä muita, koska haluaa tuntea olevansa vallassa. Millainen ihminen alistaa ja häiriköi? Ihminen, jolle on tehty samaa ja joka on nähnyt vastaavan toimintamallin. Tällainen ihminen toimii kyseenalaistamatta ja moralisoimatta omia tekosiaan. 

  • Salasuhteet ja pettäminen
    Salailu seksuaalisista asioista puhuu häpeän kieltä. Kun omaa seksuaalisuutta häpeillään syystä tai toisesta, voidaan siksi ajautua seksuaaliseen salailuun. Häpeä toimii salailun taustalla yhdessä syyllisyyden ystävänä. Kaikenlainen salailu perustuu pelkoon tai toisaalta voi myös tuottaa häiriintyneelle jännitystä ja ekstaasinkaltaista tilaa väärintekemisestä ja piilottamisesta. Salailu syövyttää sisältä päin ja ulospääsy voi melko pian tuntua jopa mahdottomalta.

  • Alistuminen
    Alistuminen on häiriö siinä missä alistaminenkin. Jos yksilö fantasioi alistumisesta, voi se kieliä perustavanlaatuisesta traumaattisesta kokemuksesta, joka esiintyy omalla tavallaan ja vahvuudellaan enemmän tai vähemmän hallitsevana.

  

Kiksejä toisen toimintakyvyttömyydestä – huumaamalla kiellettyyn hurmokseen

Tällaiset tekijät osaisin leimata seksuaalisiksi mielipuoliksi, joilla ei ole mitään rajoja, esteitä, moraalikäsitystä tai empatiakykyä. Tällaisiin yksilöihin en kenenkään toivoisi törmäävän, mutta valitettavasti uutisia erilaisista silmätippahuumaamisista tipahtelee yhtenään. Näissä huumausraiskauksissa on tarkoitus saada uhri toimintakyvyttömäksi. Millainen ihminen alistaa toisen toimintakyvyttömäksi kyetäkseen itse harjoittamaan alistavia fantasioitaan tai pahoinpitelytraumojaan? Yleisesti tiedetään tällaista tapahtuvan, mutta asioille ei juuri osata tehdä käytännössä mitään. Lääkkeet, joita väärinkäytetään ovat aina vain saatavilla. Aseisiinkin tarvitaan lupa, mutta toisten mielenterveydellä ja koskemattomuudella saa vuosi toisensa jälkeen leikkiä. Missä on yhteiskunnan vastuu rajojen asettamiselle, kun ongelma tiedetään ja on jo tiedetty vuosikymmenet? Tällaiset teot harvoin näkevät päivänvalon, kun teot tapahtuvat seinien sisäpuolella ja lukittujen ovien takana.

Ihminen, joka huumaa uhrinsa toimintakyvyttömäksi viestii omasta lapsuuden toimintakyvyttömyydestään, jota edustaa tekostensa kautta. Huumaaminen on keino alistaa ja tuntea ylempiarvoisuutta, jopa jumaluutta näennäisessä omavoimaisuudessaan. Ihminen, joka joskus on alistettu eikä ole kyennyt läpikäymään traumojaan tai edes myöntämään niitä, alistaa muita.

Sen sijaan yksilö, jolla ei ole alisteista traumaa ja siihen liittyviä vaikeita nöyryytyksen, vihan, pelon ja epätoivon tunteita, ei näe mielekkäänä alistaa ketään. Jos alistaminen tai itsensä toisten yläpuolelle asettaminen tuntuu houkuttelevalta, tulisikin miettiä, että missä ja milloin itse koin alistamista tai miksi tunnen tarvetta olla parempi kuin muut? Näihin vastaukset eivät luonnollisestikaan tipahda kuin apteekin hyllyltä. 

 

Tavoitteena sisäisen tyhjyyden lievittäminen

Seksipakolla tai seksiaddiktiolla (pakkomielteinen seksi, seksuaalinen addiktio) tarkoitetaan pakonomaista orgasmihakuista seksuaalista käytöstä, jossa seksiä käytetään alkoholi- tai päihderiippuvuuden tapaan keinona sisäisen tyhjyyden tunteen, itsetunnon ongelmien tai ahdistuksen ja masentuneisuuden lievittämiseen 2. Seksiriippuvainen ei pysty keskittymään töihin ja arkiaskareisiin, koska hän miettii seksiä koko ajan. Hän surffaa työajalla pornosivuilla tai ajattelee jokaista kohtaamaansa ihmistä seksuaalisena objektina 1.

Seksuaalisuus on voinut tuottaa traumoja jo pitkältä ajalta, ensin siirtyen isovanhemmalta vanhemmalle ja vanhemmalta lapselle esimerkiksi liian varhaisen pornolle altistamisen muodossa. Tai perheväkivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön muodossa. Sittemmin yhteensopivat parit löytävät toisensa, kun sota-ajan isovanhempien lapsuustraumat näkyvät seuraavien sukupolvien lasten seksuaalisena sukurutsauksena, joka johdattaa traumat sukupolvelta toiselle ikävin seurauksin. Useinhan näistä ei tiedetä eikä niistä ainakaan puhuta, koska syyllisyys ja häpeä peittoavat kaiken alleen. Mieluiten harjoitetaan vuosi vuodelta rajumpia leikkejä ja nähdään se normaalina, ihmisluontoon kuuluvana ja luonnollisena kiinnostuksen aiheena. Kiinnostuksena, joka nyt vaan tällä hetkellä tuntuu hallitsevan vähän kaikkea elämässä. Seksuaalisesti häiriintynyt ihminen voi olla aivan liian lähellä. Siksi tämän aiheen tulisi herättää kiinnostusta ihan meissä jokaisessa.

Seksuaalinen trauma voi tuntua ja ei tuntua. Se voi esiintyä liiallisina seksuaalisina ajatuksina tai tekoina. Aktiivisuus muuttuu addiktioksi, kun koko elämä alkaa pyöriä seksin ympärillä 1. Eli kommentit, kuten: "Seksihän se mulla on aina mielessä", voivat kertoa sanojastaan enemmän kuin koskaan halutaankaan. Ehkä meidän olisikin aika alkaa tarkkailemaan ympäristöämme tarttuen tapoihin, ilmaisuihin ja tekoihin, jotka kielivät vääristyneestä ajatusmallista.  •

 

 


 

Lähteitä

  • 2 Duodecim, viitattu 23.10.2017, http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00496
  • 1 Jatkuva seksistä puhuminen ja seksivitsit voivat olla seksiriippuvuuden merkkejä. Kun seksi täyttää ihmisen ajatukset pakonomaisesti, hän ei välttämättä ymmärrä, milloin aiheesta puhuminen on sopivaa. Seksipuheet voivat tuntua muista mauttomilta. He voivat kokea ne myös seksuaaliseksi ahdisteluksi tai kiusaamiseksi." (Anna, viitattu 23.10.2017, https://anna.fi/ihmiset-ja-suhteet/seksielama/tunnista-seksiriippuvuus-8-tapaa-paljastavat-seksiaddiktin/).
  • 3 It is estimated that 35 per cent of women worldwide have experienced either physical and/or sexual intimate partner violence or sexual violence by a non-partner at some point in their lives. However, some national studies show that up to 70 per cent of women have experienced physical and/or sexual violence from an intimate partner in their lifetime. (UN Women, viitattu 25.10.2017, http://www.unwomen.org/en/what-we-do/ending-violence-against-women/facts-and-figures).

  • 4 Approximately 20% of women and 5–10% of men report being sexually abused as children, while 25–50% of all children report being physically abused. (WHO, viitattu 25.10.2017, http://www.who.int/violence_injury_prevention/violence/child/en/)

  • 5 The majority of perpetrators are someone the child or family knows. As many as 93 percent of victims under the age of 18 know the abuser. A perpetrator does not have to be an adult to harm a child. They can have any relationship to the child including an older sibling or playmate, family member, a teacher, a coach or instructor, a caretaker, or the parent of another child. According to 1 in 6, “[Child] sexual abuse is the result of abusive behavior that takes advantage of a child’s vulnerability and is in no way related to the sexual orientation of the abusive person.” (RAINN, viitattu 25.10.2017, https://www.rainn.org/articles/child-sexual-abuse).

 

 

 

Maija Luomala, SIELUKIRJOITTAMINEN®-prosessin kehittäjä

tai

 


 

Heräsikö ajatuksia?

 

 

Pin It

Tykkää Facebookissa