Käyttäjän arvio: 5 / 5

HyväHyväHyväHyväHyvä

Oletko tuntenut, että suoritat elämääsi vai nautitko siitä myös? Suorittajan vastaus on, että: ”teen paljon, koska tykkään tehdä”. Onko kyse tykkäämisestä vai enemmänkin opitusta tavasta elää? Samalla saatetaan kuitenkin valittaa ajan ja mahdollisuuksien vähyyttä, vaikka kyse on aina valinnoista. Jokaisella meillä on 24 tuntia vuorokaudessa. Tasapuolisesti. Kaikki me käytämme aikamme niiden asioiden parissa, jotka syystä tai toisesta näemme tärkeinä, ja jos emme näe niitä tärkeinä, mutta teemme niitä silti, onko silloin kyse esimerkiksi riippuvuudesta tai tunteiden pakoilusta, jonkin asian pelkäämisestä? Puhumme kyllä paljon, mutta saatamme lopulta tehdä hyvin vähän sellaisia asioita, jotka olisivat meille hyväksi tai jotka kehittäisivät elämäämme haluamaamme suuntaan. Ristiriitaisesti teemme taas monesti ihan liikaa sellaisia asioita, jotka eivät ole meille hyväksi tai itse asiassa jopa vievät meitä kauemmas itsestämme ja muista. Suoritamme. Teemme. Jatkuvasti ja kaikkea. Tunnistatko itsesi tai jonkun läheisesi tästä suorittajakuvauksesta?

Käyttäjän arvio: 5 / 5

HyväHyväHyväHyväHyvä

Monille unien näkeminen on kiehtovaa ja avaa mielenkiintoista, uutta maailmaa silmillä näkemämme maailman lisäksi. Ennen en unimaailmalle osannut antaa oikeastaan minkäänlaista arvoa, kun en koskaan tuntunut näkevän unia. Ehkä saatoin kuitenkin niitä nähdä, mutta mikään ei oikein tipahtanut tietoisuuden tasolle enkä kyennyt täten niitä muistamaankaan. Ehkä olin jollakin tavoin ylpeäkin, etten nähnyt unia, mutta voi mistä jäinkään paitsi! Mitä unet tarkoittavat? Mitä unet kertovat? Mitkä ovat unien selitykset ja merkitykset? Unet ovat itselleni nykyään ennen kaikkea alitajuisen mielen vinkkejä ja ratkaisuja. Ne kertovat tilanteestani rehellisesti ja suoraan, samalla auttaen hoksaamaan meneillään olevia tunnetiloja ja tunnistamaan niitä. Unet tuntuvat nostavan tietoisuuteen sisältä kumpuavia käsittelemättömiä tunteita, joita ei syystä tai toisesta halua myöntää tai joita yrittää työntää pois tietoisuudestaan. Ehkä siksi, että niiden käsitteleminen tuntuisi tietoisen mielen mielestä liian vaikealta. 

Käyttäjän arvio: 5 / 5

HyväHyväHyväHyväHyvä

Olen ollut melkoinen touhottaja, liikkeissäni nopeatempoinen ja helposti stressaantuva. Olen ollut pinnallinen, kaukainen ja erittäin huono pysähtymään. Olen käynyt ylikierroksilla ja ollut kaikin tavoin epävarma itsestäni – ja muista. Olen usein myös tuntenut oloni arvottomaksi. Ehkä juuri näistä syistä olen vienyt itseäni myös kauemmas merkityksellisistä asioista, hakenut draamaa ja pettymyksiä. Tätä en ole tietenkään tietoisesti tehnyt, mutta jostakin syystä tunsin vain "ajautuvani" ongelmasta toiseen ja elämä tuntui selviämiseltä ja taistelulta, vaikka aika ajoin tsemppasin itseäni eteenpäin, yrittämään vaan kovemmin ja positiivistumaan! Tietämättä, että tällä tavoin tulisin vain uupumaan ja taistelemaan tietoisen mieleni avulla vastaan tuulimyllyjä, jotka saavat voimansa tiedostamattoman mielen uumenista.

Käyttäjän arvio: 5 / 5

HyväHyväHyväHyväHyvä

Oivalsin tänä aamuna muun muassa toisentahtisuuden. Parisuhteen toivova osapuoli alkaa herkästi ohjaamaan asioita etenemään haluamallaan tavalla ja aikataululla. Alkaa kontrollointi. On annettava tilaa myös toiselle edetä omaa tahtiaan. Entä, jos hallinnoinnin sijaan antaisikin asioiden mennä toisentahtisesti? Entä, jos luovuttaisin hallinnoimasta yhteistä elämää ja hallinnoisin vain omaani? Mitkä elementit ovat hyvän ihmissuhteen kulmakiviä? Elänkö omaa vai yhteistä elämää? Onko yhteisessä elämässä kyse kuitenkaan sen suuremmasta kuin vain omien elämien kohtaamisesta? Entä sitten, jos ne eivät enää tunnu kohtaavan?

Käyttäjän arvio: 5 / 5

HyväHyväHyväHyväHyvä

Oivalsin, että olen auttamatta “liian vanha” elämään kontrolloivissa, rajoittavissa tai rajoittuneissa ihmissuhteissa. Eikä tällä tarkoiteta sitä, että antaako kumppani lähteä jonnekin, vaan sitä, millaisten rajoittuneiden ajatusmallien alaspainamina monet parisuhteissaan ja ihan jopa ystävyyssuhteissaan itse asiassa elävät. Kumppanille annetaan monesti valta toimia elämän säännöstelijänä, vaikka kyseessä voi olla toisen intohimo, elämänilo tai jopa -tarkoitus. Miksi kumppani sitten rajoittaa? Tai miksi kumppanin annetaan rajoittaa? Rajoittaminen lähtee omista peloista. En itse uskalla niin ei toisenkaan kuulu. Epäkelpo symbioosi.

Käyttäjän arvio: 5 / 5

HyväHyväHyväHyväHyvä

Kirjoittaminen voi tuntua kaukaiselta ajatukselta, jos kirjoittamisen taito tuntuu olevan lukossa tai se ei vain syystä tai toisesta virtaa vapaasti. Kirjoittamisen vaikeus saattaa luoda paineita ja epätoivoa. Joillekin kirjoittaminen taas on hyvinkin luonnollinen tapa ilmaista itseään ja tunteitaan ja jos näin on, voi SIelukirjoittaminen olla ikään kuin kirjoittamisterapiaa. Itselleni kirjoittaminen tunneilmaisussa on aina ollut puhetta helpompi tapa ilmaista päänsisäistä maailmaa, koska kirjoittaessa saa rauhan ajatella ja myös tuoda asioita omatahtisesti julki. Monesti keskustelut ovat tuntuneet jopa liian nopeatempoisilta, mikä taas on tuntunut rajoittavan itseilmaisua luoden turhautuneisuutta. Kirjoittaminen voi parhaimmillaan olla turvallinen tapa saattaa omat tunteensa näkyväksi itselleen ja muille.

Käyttäjän arvio: 5 / 5

HyväHyväHyväHyväHyvä

Mitä taistelua sinä käyt? Jokaisella meistä on oma taistelunsa ja jokainen taistelu on erilainen, sellainen, jota toisen voisi tuntua jopa mahdottomalta kestää. Joskus omakin taistelu on hyvinkin voimiavievää, mutta vaihtaisinko paikkoja jonkun toisen läpikäymään taisteluun? Taistelu voi olla henkinen tai fyysinen ja usein kumpaakin, kulkien käsi kädessä. 

Käyttäjän arvio: 5 / 5

HyväHyväHyväHyväHyvä

Uusi ja vasta alkanut vuosi, siinä on taikaa. Uskon, että joulun aikaan on todella mahdollista hiljentyä, mennä syvälle itseensä, mielensä ja olemisensa syviin syövereihin tuntuvasti ja sitä kautta löytää suurempaa olemisen rauhaa. Tätä mahdollisuutta ei moni kuitenkaan tunnu käyttävän hiljentymiseen, vaikka lukuisat joululaulut niin kehottavatkin tekemään soidessaan vuosi toisensa jälkeen. Harva tuntuu käyttävän joulun ajan hiljentymiseen, itsensä tutkimiseen ja avaamiseen, vaan enemmänkin rauhattomuuden lisäämiseen ja omien ajatustensa ja tuntemustensa turruttamiseen eri tavoin. Omat ajatukset tai sisäiset tunnelmat voivat olla liian raskaita kohdattaviksi ja siksi joulu ja uuden vuoden juhlinta nykyisellään tarjoavatkin loistavat puitteet itsensä hylkäämiseen ja kaltoinkohteluun.

Käyttäjän arvio: 5 / 5

HyväHyväHyväHyväHyvä

Haluaisin puhua joulusta ja siitä, miksei aihe tunnu sinällään vielä kovin hyvältä. Joulu ei oikeastaan milloinkaan (ihan viime vuosia lukuun ottamatta) ole ollut lämmin ja kotoisa. Aina on lähinnä keskitytty juoksemaan paikasta toiseen ja syöty syömisestä päästyään. Tällainen ei tunnu kovin houkuttelevalta, riittävältä eikä se ole varmaan tarkoituskaan. Jouluahmiminen tuo morkkiksen eikä joulua pääse pakoon oikein millään, ellei "strutsinomaisesti" työnnä päätään hiekkaan ja leiki kesää. Joulun sanotaankin olevan yhdesäoloa? Jos yhdessäolo ei ole oikeanlaista eikä ihmisiä toisiinsa lähentävää, niin miksi vaivautua? Ehkä yhdessäoleminenkin on pakoilua omista tuntemuksista? Ehkä kokoonnutaan yhteen ei niinkään syvästä rakkaudesta vaan tavasta ja koska "niin on aina tehty". Jopa velvollisuudesta ja tekemisen pakosta.

Käyttäjän arvio: 4 / 5

HyväHyväHyväHyväHuono

Jokin aika sitten mietin ja kuuntelin Pave Maijasen Elämän nälkä -kappaletta ja tunnustelin uudelleen sen voimaa näin vuosien jälkeen. Kuuntelin kyseistä kappaletta ehkä noin yläaste- tai lukioikäisenä ensimmäistä kertaa oikeasti sanoja kuunnellen ja laulu tuntui koskettavan jotakin minussa. Ja koskettaa yhä. Muistan kuunnelleeni laulua uudestaan ja uudestaan yrittäen ymmärtää ja imeä sen sanomaa itseeni. Ja olihan siinä sanomaa – enemmän kuin silloin varmaan edes ymmärsinkään. Laulua kuunnellessani silloin tunsin jonkinlaista syvää merkityksellisyyttä ja toisaalta sellaisen osan, joka oli kipeä, surullinen ja ahdistunut. Osa, joka jostakin syystä tuntui ymmärtävän, että mitä tarkoittaa elämänhalun menettäminen ja todella tuskainen olo. Elämänhaluttomuus ja tuskainen ahdistus, jolle ei löydy sanoja. 

Käyttäjän arvio: 5 / 5

HyväHyväHyväHyväHyvä

Merkityksettömyys istuu syvällä. Se ei välttämättä suoranaisesti oireile, mutta vie voimia, jos ihminen kamppailee jatkuvissa sisäisen merkityksettömyyden tunteissa etenkin silloin, kun tekeminen loppuu. Siksi ehkä pidämme itsemme kiireisinä, koska merkityksellisyytemme ja joskus jopa koko yksinomainen elämän tarkoitus syntyy tekemisestä. Ja jos tästä kuvauksesta ei suoranaisesti tunnista itseään, niin jokainen tuntee ainakin yhden henkilön, joka ei osaa olla paikoillaan tai tekemättä mitään, jouten, "tyhjänpanttina". Mikä minun elämän suolani on? Tunnenko itsessäni usein tyhjyyden tunnetta ja että kaipaisin sisältöä elämääni?

Käyttäjän arvio: 5 / 5

HyväHyväHyväHyväHyvä

Seksuaalisuus ja kaikki siihen liittyvä voi monen mielestä olla inhottava aihe, kun taas toisia se kiinnostaa kovastikin. Joku ehkä taas haluaisi ohittaa sen lähinnä olankohautuksella, toinen vihaisella tuhahduksella ja kolmas saattaa jopa fyysisesti voida pahoin – etenkin tämän artikkelin käsittelemistä aiheista, mutta myös meneillään olevista erilaisista tietoisuutta lisäävistä kampanjoista. On hyvä muistaa, että jokainen katsoo ja tarkastelee aihetta aina omasta näkökulmastaan ja omasta historiastaan käsin. Seksuaalisuutta usein piilotellaan ja ehkä siksi sitä pystytäänkin niin julmasti käyttämään vallan välineenä. Seksuaalisuuteen liittyy maassamme ja varmasti myös muualla maailmalla yllättävän paljon traumoja, pelkoa, epämääräisyyttä ja häpeää. Seksuaalisuuden osa-alueella häiriintynyt ihminen voi käyttää valta-asemaansa tai eteen sopivasti sattuvia tilanteita väärin muiden alistamiseen – pahimmassa tapauksessa lapsen väärinkohteluun. 

Käyttäjän arvio: 5 / 5

HyväHyväHyväHyväHyvä

Kun puhutaan itsenäisyydestä, ajattelemme usein lähinnä ehkäpä maita ja maiden välisiä rajoja. Entä ihmisen oma henkilökohtainen itsenäisyys? Mitä se tarkoittaa ja miten itsenäisiä ja rajamme tuntevia oikeasti olemmekaan? Miten paljon rajojen ymmärtäminen ja tiedostaminen vaikuttaa elämäämme? Ohitatko herkästi omat tarpeesi toisten ihmisten vallan ja tahdon alla? Tarkoitan kysymyksellä sitä, että tuntuvatko toisten tarpeet ja halut vievän omat tarpeesi ja toiveesi aina taka-alalle ja toisaalta sinua itseäsi kauemmas elämästä, jota oikeasti haluat elää? Elätkö omia, ihan oikeutettuja tarpeitasi kuunnellen ja toteuttaen sellaisia asioita, joita oikeasti haluatkin toteuttaa? Vai suostutko toisten ehdotuksiin mukisematta rajasi itsekin ohittaen ja toiveesi sivuuttaen, oman itsenäisyytesi uhraten? Kenen elämää elät?

Käyttäjän arvio: 5 / 5

HyväHyväHyväHyväHyvä

Tunnen usein kiitollisuutta, mutta nykyään erityisesti aamuisin ns. "ilman syytä", vaikka syitä on itse asiassa pilvin pimein. Nautin erityisesti rauhallisesta kodistani ja että olen turvassa. Ymmärrän turvattomuutta ja sitä miten herkästi ihminen jättää arvostamatta asioita, jotka tuntuvat itsestäänselviltä. Lapseni kysyi minulta taannoin, että: "Äiti, voiko ihminen olla aidosti onnellinen, jos ei ole kokenut kauheuksia tai menetyksiä?" Tämä on loistava – suorastaan nerokas – kysymys, johon ei varmaan löydy ihan suoraviivaista vastausta. Ehkä jonkinlainen vastaus kuitenkin. Onnellisuus on kiitollisuutta, eikö? Ainakin iso osa siitä, joten aloitetaan sillä.

Käyttäjän arvio: 5 / 5

HyväHyväHyväHyväHyvä

Kerro minulle ahdistuksesta? Kerro, että mitkä ovat pohjalla olevat ahdistuksen syyt? Miten ahdistus pahenee? Mitkä ovat ahdistuksen oireet? Miten se haihtuu? Mistä apua ahdistukseen? On erilaista ahdistusta. Eri tasoista ja eri syistä johtuvaa. Ahdistuneisuuden alkuperä vaihtelee henkilön historian ja elämäntapojen mukaan. Elämäntavoilla tarkoitan esimerkiksi erilaisia selviytymiskeinoja tunteidenkäsittelyssä, opittuja käyttäytymismalleja tai vaikkapa turvallisuuden tunnetta tunneilmaisussa.

Käyttäjän arvio: 5 / 5

HyväHyväHyväHyväHyvä

Anteeksianto voi tuntua helpolta tai sitten ihan kamalan vaikealta. Vaikeusasteen määrittää oikeastaan se, että miten ymmärtää syyt anteeksiantamiselle tai vastaavasti syyt ja selitykset tekojen/sanojen takana. Teoista/sanoista riippumatta on anteeksiannon vaikeus kiinni siitä, että miten hyvin tai syvällisesti kykenee ymmärtämään tekijän syitä ja lähtökohtia. Ei pelkkä "anteeksi" sanana mitään ratkaise vaan anteeksiantajan ymmärrys ja tiedostaminen sen takana. Kun ymmärrys asiaa kohtaan kolahtaa, voi anteeksianto olla seuraava luonnollinen askel. Anteeksianto voi olla tietoinen tai tiedostamaton prosessi, jossa ykskaks huomaa 'unohtaneensa' ennen niin kivuliaat asiat tai toisaalta yllättyvänsä siitä, ettei aihe enää tunnu samalta kuin ennen.

Käyttäjän arvio: 5 / 5

HyväHyväHyväHyväHyvä

Joskus, tai oikeastaan jo aika pitkäänkin, olen toivonut todella kovasti, että totuus kaiken suhteen tulisi esille. Kaikella tarkoitan lähinnä itseni tuntemaa ja tietämää totuutta sekä totuutta maailmasta, sen ihmisistä ja yhteiskunnista sekä näiden toimintatavoista. Uskon, että totuudella on parantavia voimia jo pelkästään siitä syystä, että totuus on ihmisen luontainen tila. Toimimalla itsensä vastaisesti, epärehellisesti, moraalittomasti ja vääristä lähtökohdista, ihminen menettää hiljalleen sielunsa, eli sen osan itsestään, mikä tekee elämästä elämisen arvoista ja elämisestä itsessään arvokasta. Ja sielunsa menettänyt ihminen kykenee hirmutekoihin. Esimerkiksi shamanismissa puhutaan sielun pakenemisesta tällaisessä yksilössä.

Käyttäjän arvio: 5 / 5

HyväHyväHyväHyväHyvä

37-vuotissyntymäpäivä tuntuu ihan hyvältä eikä ahdista yhtään, vaikka seuraava vuosikymmen häämöttääkin jo ihan nurkan takana. Ennen mietin, että 40-vuotiaana elämä on enimmäkseen varmasti tylsää ja että eläminen on "hoidettu" jo aiempina vuosina, mutta nythän elämä on vasta alkanut! Ei tosiaan ole tehnyt mieli palata menneeseen tai nuoruuteen, tästä ovat elämäntielleni eksyneet (ja omalla tiellään eksyneet) ihmiset pitäneet huolen. Joskus, kuten nytkin, tunnen kuitenkin surua menetetystä lapsuudesta ja nuoruudesta. Lähes saman tien kuitenkin keskittyminen nykyhetken mahdollisuuksiin sekä mielelliseen että keholliseen vapaudentunteeseen nostavat päätään, luoden välittömän helpotuksen aiemmasta menetyksen pistosta.

Käyttäjän arvio: 5 / 5

HyväHyväHyväHyväHyvä

Ihmisyys on iso ja mahtava mahdollisuus toteuttaa hienoja asioita. On vaan monesti niin, että ihminen näkee pelkät puutteensa ja kyvyttömyytensä toteuttaa itseään ja omia haaveitaan – koska huomaa usein vain elämänsä puutokset. Puutoksista käsin toimiminen on vain jumiutuneista ajatusmalleista käsin puurtamista eikä mahdollisuuksien rikkaudesta voimien ammentamista. Tämä on perusta sille, kuinka vahvistaa intuitiota, tai oikeammin, kuinka luoda intuitiolle pohjan, jotta se voi vahvistua.

Käyttäjän arvio: 5 / 5

HyväHyväHyväHyväHyvä

SIELUKIRJOITTAMINEN® on monen mielestä kiinnostava ja houkutteleva mahdollisuus sukeltaa oman tiedostamattoman mielensä puolelle. Useimmiten halutaan parantaa itsetuntemusta, mutta myös ihmissuhteita. Usein Sielukirjoittamisesta puhuttaessa, ensimmäinen sana tai toteamus on, että "pelottaa". Miksi omien syvimpien tunteittemme kohtaaminen sitten on niin pelottavaa? Ehkä osittain siksi, kun emme tiedä mitä tulee esiin, kestämmekö asioiden esiintulon tai voivatko ne viedä toimintakykymme? Nämä ovat monesti niitä ensisijaisia huolenaiheita. Haluaisimme mieluummin jonkun toisen kohtaavan omat tunnekiemuransa – esimerkiksi parisuhteessa, kuin että itse lähtisimme avaamaan itseämme.

Käyttäjän arvio: 5 / 5

HyväHyväHyväHyväHyvä

Miksi me marmatamme tai nalkutamme, mistä se johtuu? Onko kyse esimerkiksi vanhemmilta opitusta tavasta vai persoonan ominaisuudesta tai luonteenpiirteestä? Mistä me nalkutamme, mitkä ovat tyypillisimpiä marmattamisen aiheita? Onko marmatuksesta jotain hyötyä tai haittaa? Millä tavoin elämä olisi parempaa, jos ei olisi pakko nalkuttaa aina kaikesta? Mm. näihin kysymyksiin vastasin Kodin Kuvalehden haastattelussa, joka saattaa herättää kysymyksiä vain yhden näkökulman esittävänä artikkelina. Siksipä pääset lukemaan kirjoituksen kokonaisuudessaan nyt tässä.

Käyttäjän arvio: 5 / 5

HyväHyväHyväHyväHyvä

Ihmiset ovat erilaisia kuin miltä näyttävät tai antavat ymmärtää. Eivät varmasti pahuuttaan, mutta koska eivät vaan itsekään ymmärrä itseään. Ihmiset käyttäytyvät niin, koska heidän sisäinen ohjauksensa on autopilotilla. Toimitaan kyseenalaistamatta ja ajattelematta. Tämä on harmillista, koska jos autopilotin ottaa pois käytöstä, voi tehdä parhaimman palveluksen itselleen ja muille... Homousko yhteydessä kilpatanssiin? Epäilen. Homo-sana voi jo sinällään kääntää osan lukijoista kannoiltaan.

Käyttäjän arvio: 5 / 5

HyväHyväHyväHyväHyvä

Tätä kappaletta (video alempana) kuuntelin ennen oman Sielukirjoittamiseni alkamista paljon. Kyseinen musiikkivideo edusti minulle vapautta ja kahleista irtaantumista. Myönnettäköön, että ihan ensimmäisenä ihastuin saksofoniin... Muistan, miten kuuntelin tätä heti kuuntelemasta päästyäni ja huomasin itsessäni heränneen voimakkaan toiveen jostakin – vapautumisesta tai irtaantumisesta... vaikeaa kuvailla tunnetta täsmällisesti, mutta se tuntui kuin kaipuuna kehossa, kaipuuna kadota videolla näkyvälle piilorannalle ja lentää peltojen yli...

Käyttäjän arvio: 5 / 5

HyväHyväHyväHyväHyvä

On hassua miten jotkut ihmiset pysyvät yhdessä, vaikka suhde ei tuntuisi olevan oikein miltään osin mieluisa. Jumitetaan kiinni jossakin ihmisessä, vaikka suhde kerta toisensa jälkeen epäonnistuu tai siinä on kaikki epäonnistumisen merkit ilmassa: epäluottamusta, salailua tai toisen luottamuksen pettämistä.

Käyttäjän arvio: 5 / 5

HyväHyväHyväHyväHyvä

Mietin maailman tilannetta. Se vaikuttaa aika pelottavalta, mutta on oikeasti ollut sitä aina. Nykyiset “johtajat” ovat vain antaneet kasvot sille, mitä on aina ollut ja miltä haluamme ummistaa silmämme. Emme halua nähdä itseämme talutettavan kahleissa, mutta niin kauan kuin voin todistaa olleeni olemassa, on meitä ohjailtu ja johdettu enenevässä määrin uhkaillen ja pelotellen.

Käyttäjän arvio: 5 / 5

HyväHyväHyväHyväHyvä

Tuskin tiesin mitä tuleman pitää, kun aloitin prosessini. Tuskin ymmärsinkään, että mistä on kyse. Tuskin ennätin kyytiin, kun homma oli jo vauhdissa. Pidin vain kiinni kaiteesta ja annoin voimakkaan tuulen ohjata minut sumuun pitkin liukkaita rappusia, silmieni vielä ollessa sidotut.

Käyttäjän arvio: 5 / 5

HyväHyväHyväHyväHyvä

Alitajunta, tai tiedostamaton mielemme osa, on erittäin mielenkiintoinen. Se, omakohtaisen kokemuksenikin mukaan säilöö suuren osan elämästämme, alusta alkaen. Olen Sielukirjoittamisen menetelmällä tyhjentänyt paperille historiaani yli kahdenkymmenen muistion verran. Alitajuntamme säilöö tuntemukset, sattumukset ja kokemukset, joita emme ole kyenneet läpikäymään tapahtumahetkellä. Fiksu ja ihan tieteellisestikin tutkittu systeemihän meiltä jokaiselta siis löytyy! Kutsutko sinä usein elämääsi kohtalon johdatukseksi? Jos, niin lue artikkelin loppuun.

Käyttäjän arvio: 5 / 5

HyväHyväHyväHyväHyvä

On vuoden ensimmäinen päivä. Ei päänsärkyä, kankkusta eikä morkkista. Takana ovat ne päivät, luojan kiitos! Päivä siitäkin huolimatta vaikuttaa yhtä hyvältä kuin eilenkin, vaikka pitäydyin irti juhlinnasta ja riekkumisesta. Sisäinen juhlinta ei kaipaa räjäytettyjä tonneja taivaalla.

Käyttäjän arvio: 5 / 5

HyväHyväHyväHyväHyvä

Tyttäreni ystävä jätti ääniviestin tyttärelleni kysyen, että aikooko tyttäreni ostaa tälle lahjaa. Ajatus kysymyksen takana oli, että jos ystävä ei saisi vastalahjaa, niin hänkään ei siinä tapauksessa antaisi tyttärelleni ostamaansa lahjaa. Tämä tuotti hetken hiljaisuuden ja hämmennyksen.

Käyttäjän arvio: 5 / 5

HyväHyväHyväHyväHyvä

Olemme sellaisessa tilassa, että toimimme, mutta emme elä. Näennäisesti elämme kyllä, mutta emme ymmärrä itseämme emmekä näin ollen muitakaan. Olemme oppimamme pohjalta toimivia, mutta joskus täysin irti omista sisäisistä viesteistämme. 

Käyttäjän arvio: 5 / 5

HyväHyväHyväHyväHyvä

Vertaileminen on heikkoa itsetuntoa. Kun pysähdymme miettimään miksi vertailemme itseämme tai elämäämme muihin, pääsemme aina itsetunnon äärelle ja siellä oleviin säröihin. Kateus voi alkaa pienestä ja jo pienenä, kuten vaillejääminenkin.

Käyttäjän arvio: 5 / 5

HyväHyväHyväHyväHyvä

Oman edun tavoittelu alkaa pienistä asioista, kuten siitä, saako karkkeja yhtä paljon kuin sisarus tai kaveri. Tällaiset lapsuudessa tapahtuneet riidat ovat aikuisen helposti ratkottavissa: laitetaan puoliksi tai ylimääräinen annetaan vaikkapa aikuiselle riidan sovittelijana toimimisesta. Lapset ovat näin pitkälti tyytyväisiä ja jatkossa osaavat toimia mallin mukaan.

Käyttäjän arvio: 5 / 5

HyväHyväHyväHyväHyvä

Miten paljon ongelmia alkoholi aiheuttaa omassa tai läheistesi elämässä? Miten olet historiassasi joutunut tekemisiin alkoholin kanssa, esimerkiksi lapsuudessasi? Millaista osaa alkoholi on perheessäsi näytellyt? Onko alkoholismi koskettanut? Oletko ehkä jopa elänyt alkoholistin kanssa? Miten itse käytät alkoholia?

Käyttäjän arvio: 5 / 5

HyväHyväHyväHyväHyvä

Olet ehkä kuullut puhuttavan egosta, valeminästä, jota itse kutsun elämän kolhimaksi kuoreksi. Tämä on mielestäni osuva termi sille osalle meistä, joka kantaa kaiken kaltoinkohtelun ja rajoittuneisuuden – elämän oppiläksyt. Ego estää etenemästä, koska muodostuu pääosin pelosta ja elämänmittaisista huonoista kokemuksista.

Käyttäjän arvio: 5 / 5

HyväHyväHyväHyväHyvä

Isänpäivä voi vetää monen hiljaiseksi. Ideaalikuva isästä edustaa monelle turvaa, luotettavuutta, järkkymättömyyttä, oikeudenmukaisuutta, puolustamista. Isällä parhaassa tapauksessa on pienelle lapselle uskomaton voima.

Käyttäjän arvio: 5 / 5

HyväHyväHyväHyväHyvä

Liikunta on hyväksi kohtuudella. Joillakin se voi kuitenkin mennä liiallisuuksiin jopa vuosien ajan. Olemme pakkomielteisiä jahdatessamme täydellistä vartaloa. Ei normaali-ihminen ole luotu itsensä ylimuokkaamiseen. Nykykulttuurimme pinnalliset odotukset ovat vääränlaista itsensäkehittämistä. Paineet siitä, että näyttäisit joltakin. Miksi? Mitä hyvää ulkonäkösi kenellekään tuo paitsi lisää vääränlaisia paineita?

Käyttäjän arvio: 5 / 5

HyväHyväHyväHyväHyvä

"Kuolema ei ole loppu vaan alku jollekin uudelle". Kuolema on harha, jumiutunut käsitys elämän päättymisestä. Kuolema on verhottu mustaan, koska ei tiedetä mitä toisella puolella on. Niin, ei kai ole tieteellisesti pystytty todistamaan elämää elämän jälkeen... Silti merkkejä siitä on, jos vain viitsii kaivella, kuunnella ja lukea.

Tykkää Facebookissa