SUHTEISTA JA SUHTEETTOMUUKSISTA

Käyttäjän arvio: 5 / 5

HyväHyväHyväHyväHyvä
 
Pin It

On hassua miten jotkut ihmiset pysyvät yhdessä, vaikka suhde ei tuntuisi olevan oikein miltään osin mieluisa. Jumitetaan kiinni jossakin ihmisessä, vaikka suhde kerta toisensa jälkeen epäonnistuu tai siinä on kaikki epäonnistumisen merkit ilmassa: epäluottamusta, salailua tai toisen luottamuksen pettämistä.

parisuhde ahdistaa, ongelmia parisuhteessa

 

Eivät nämä ole ominaisuuksia, joita missään suhteessa tulisi sietää tai hyväksyä. Myöskään toisen osapuolen ohjaileminen elämään haluamallaan tavalla ei tule onnistumaan. Toista ei voi ohjailla. Toista ei voi käännyttää elämään tavalla, jolla osapuoli 1 haluaisi osapuoli 2:n elävän.

Elämme suhteissa, jotka eivät miellytä, koska irtipäästäminen tuntuu pelottavalta. Irtipäästäminen tyytymättömyydestä kun olisi valinta oman hyvinvointimme puolesta ja se voi pelottaa - emmehän välttämättä ole uskaltaneet tehdä päätöksiä itsemme hyväksi. Rakkaalle ystävällemme toivomme parasta, mutta itseämme ja omia toiveitamme epäilemme emmekä uskalla tehdä tarvittavia päätöksiä. Olisimmeko vierestäseuraajia, jos ystävämme eläisi elämäämme? Miten neuvoisimme ystäväämme, joka läpieläisi tilanteitamme? Olisimmeko yhtä välinpitämättömiä? Ohittaisimmeko ystävämme tuskan olankohautuksella sanoen: ”Sinnittele nyt vaan”. Tuskin. Olisimme huolissamme. Halaisimme ja lohduttaisimme sanoen: ”Rakas ystävä, minuun sattuu nähdä sinut onnettomana. Haluan, että olet onnellinen ja että sinulla on asiat hyvin. Nyt ei vaikuta siltä. Mitä sinä haluat elämältä?”. Ystävä on herättelijä. Ystävä kertoo, kun asiat eivät näytä hyvältä. Ystävä on rehellinen eikä rehellisyys aina tunnu kivalta. Rehellisyys ei ole ilkeyttä eikä sen tarkoitus ole satuttaa. Rehellisyys voi kuitenkin kolahtaa niin, ettei vastaanottaja kykene sitä ymmärtämään tai sillä hetkellä vastaanottamaan.
Oletko hyvässä vai huonossa suhteessa? Saatko suhteesta energiaa vai vetääkö se sinua alaspäin?

Suhteet eivät ole helppoja, jos osapuolilla on taakkoja kannettavanaan. Kaikki reagoivat omien menneisyyden taakkojensa perusteella ja usein vastassa voi olla vuori, jota on vaikeaa lähteä ylittämään. Kivi kerrallaan voi lähteä purkamaan omaa taakkaansa, jolloin vuoren ylittäminen hoituu ainakin kevyemmällä repulla. Ehkä matkalla voi huomata ettei kivikkoinen vuoristo tunnukaan enää houkuttelevalta vaihtoehdolta, toisaalla kun siintää aurinkoinen, kimalteleva järvi...

Uskallatko olla oma itsesi ja tehdä asioita vai oletko unohtanut itsesi suhteessa? Jätätkö tekemättä asioita, koska olet suhteessa? Ohjaillaanko sinua vai toimitko ohjaajana?

Suhteet mukailevat opittuja malleja. Mallinnamme sitä, mihin olemme tottuneet. Suhde toki voi olla kaikin tavoin tasapuolinen ja energisoiva. Se voi myös olla latistava, normeihin kangistunut ja epätyydyttävä. Suhde voi olla kaikin tavoin toimiva etenkin alussa, kun kumpikin osapuoli pistää parastaan.

Helmisuhteita syntyy vapaudesta ja toisen arvostamisesta. Epäsuhtia taas syntyy toisen rajoittamisesta ja yksilöiden henkilökohtaisista, käsittelemättömistä tunnetaakoista, jotka väkisinkin ohjautuvat mukaan suhteeseen. Kuinka moni suhteeseen astuessaan kuitenkaan miettii, että hoidanpa itseni ensin kuntoon sielullisesti ja kehollisesti ennen kuin ”alan” tämän ihmisen kanssa? Villi veikkaukseni on: aika harva.

 

Itsetuntemus hyvän suhteen peruskivi?

Vapaus olla oma itsensä suhteessa lähtee itsetuntemuksesta. Vapauden tehdä itsenäisiä ratkaisuja ei koskaan myöskään tulisi olla suhteen esteenä. Koetamme niin kovasti muovautua oppimiimme odotuksiin ja -malleihin, että kadotamme itsemme ja vastuu elämämme tolasta, päätöksistä sekä onnellisuudesta vierähtää toiselle.

Tunnetko hyvän olon ja täyttymyksen lähtevän sisältäsi etkä toisten tekemisistä, sanomisista tai elämäntilanteista? Oletko onnellinen olemassaolostasi ihan sellaisenaan?

Suhteettomuus voi olla parasta mitä ihmiselle voi tapahtua etenkin, jos elämänsä on harpponut suhteesta toiseen kompuroiden. Se voi herättää omat tarpeet ja auttaa ymmärtämään koko suhteen ideologiaa. Suhde on parhaimmillaan energisoiva ja vapauttava tunne rinnassa. Se voi tukea, silti viemättä osapuolten omaa vastuuta elämästä, sen valinnoista ja tunteista. Täydellistävä suhde, jossa osapuolet toimivat vahvoina erillisinä yksikköinään, yhdessä. Onkin hyvä kysyä itseltään, että saanko suhteessani tehdä asioita omassa aikataulussani, omien ehtojeni ja rajojeni mukaisesti, kunnioitettuna osapuolena? Saanko todella olla vapaa toisen energioista, vai vetävätkö ne minua jatkuvasti toisaalle? Tunnenko, että voin vapaasti olla se, joka olen? Voinko tehdä samoja asioita yksin ja toisen kanssa? Käyttäydynkö eri tavoin eri ihmisten seurassa? Millä tavoin käytökseni mahdollisesti muuttuu?

Joistakin voi jopa tuntua pelottavalta ajatus siitä, että joutuisi olemaan ilman jatkuvia ihmissuhteiden aiheuttamia draamoja, koska se olisi jotain mihin ei ole tottunut ja elämä draamojen ulkopuolella ei houkuta. Draamaa halutaan, koska ei itse olla valmiita muuttumaan. Kun itse pakoilemme vastuuta, voimme jatkaa toisen syyttämistä siitä, miksi olemme onnettomia. Kun syvä itsetuntemus ja omien kolhujen sekä elämänhistorian ymmärrys kasvaa, ei tämän johdosta enää olekaan sitä jotain, joka draamaan tottunutta mieltä houkuttelee. Ihminen ymmärtää, että ainainen paremman toivominen suhteesta, josta sitä ei voi saada on tuhoon tuomittu yritys toisen muuttamisen toiveesta: ehkäpä jopa lapsuuden ainaisen toivon paremmasta uudelleen elämistä. Kukaan ei myönnä haluavansa suhteen mukanaan tuomaa kaaosta. Silti toivotaan parempaa, koska kaaos on olotila, joka on meille tuttu. Silloin saa olla vastuuton oman elämänsä muuttamisesta vierittäen syyt sille, jonka mieluummin tulisi muuttua, jotta oma elämämme toimisi tavalla tai toisella paremmin.

 

Marmatus, vinkki muutokseen?

Toisen muuttaminen on mahdotonta. Marmatamme samoista asioista vuosi toisensa jälkeen eikä toinen siltikään ota kuuleviin korviinsa. Tästäkin huolimatta ongelmat niellään asettuen uhrin asemaan, jolloin ”minua ei koskaan kuunnella eikä tunteitani ja toivomuksiani oteta tosissaan.” Kun on tunne, ettei tule kuulluksi, miltä se tuntuu? Mistä se juontuu? Mitä kohtaa se koskettaa? Kaipaisitko enemmän läheisyyttä suhteessasi?

Oliko äitisi marmattaja, jonka sanomisille viitattiin kintaalla? Oliko isäsi välinpitämätön ja puolisosi muistuttaa kummasti jompaakumpaa vanhempaasi? Yhtäläisyydet voivat olla hämmentäviä tai täysin vastakkaisia riippuen siitä, miten tietoisesti valintansa on tehnyt. Itsensä ja elämänsä muuttaminen haluamaansa suuntaan taas tuntuu ikuisuudelta ja vaikealta. Tunnistetaan tyytymättömyys, muttei ehkä ymmärretä, että meidän itse – minun, sinun – olisi konkreettisesti ja aktiivisesti toimittava halutessamme muuttaa jotain elämässämme.

Ongelma muutoksessa on, ettei ehkä tiedetä mitä tulisi tehdä. Tämä tietämättömyys on este kohti parempaa.

Tiedetään, että on ongelma, mutta mitä tehdä sille? Ja kun ei tiedetä, jatketaan samalla tavalla – tyytymättömyydestä huolimatta. Jos mikään ei muutu, mikään ei muutu. Ihmissuhteitten syventyminen ja parantaminen on mahdollista yksilön oman prosessin myötä. Oman puhdistautumisprosessin kautta ihminen voi vaikuttaa siihen, millä tavoin näkee elämänsä ja sen ihmiset sekä millä tavalla itse reagoi eri tilanteissa. Yksilön onni heijastuu aina ulkopuolelle ja vaikuttaa sitä kautta myös ympärillä oleviin ihmisiin.

Ihmissuhteiden kanssa ongelmaksi muodostuu se, että useampi ihminen sekä heidän historiansa, menneisyytensä ja kokemuksensa ovat kytköksissä toisiinsa. Silti yksilö on se, jolla on vastuu. Yksilö itse on ensisijaisesti se, joka voi tuottaa itselleen kaipaamaansa onnea ja jopa läheisyyttä. Usein vain etsimme paradoksaalisesti ulkopuoleltamme sitä, mitä kaipaamme sisältämme. Jos siis haluamme läheisyyttä ja intiimiyttä suhteisiimme, voimme pitkälti käsitellä ensin vain itseämme ja omia tarpeitamme. Tämän jälkeen suhde voi näyttäytyä aivan eri valossa tai jopa omat odotuksemme sille voivat muuttua.
Itsensä tarkasteluun keskittynyt matka on upea. Se on tie, joka askel kerrallaan auttaa kohti sisäistä, pitkälti jopa järkkymätöntä onnea. Välillä eteen voi osua kivenmurikoita, jotka pitää ylittää, mutta jokainen askel vie eteenpäin, kohti tavoitetta. •

 

 

Maija Luomala, SIELUKIRJOITTAMINEN®-prosessin kehittäjä

tai

 


 

Heräsikö ajatuksia?

 

 

Pin It

Tykkää Facebookissa